#14 Kosketus
Ovikello soi jo kolmatta kertaa, kun vihdoin sain silmäni auki. Kuka ihme siellä on tähän aikaa lauantaita, mietin itsekseni ja viskasin peiton sivuun. Nousin istumaan sängyn laidalle ja lähdin kävelemään ovelle vieläkin unenpöpperöisenä. Ovikello soi taas kerran, juuri kun olin avaamassa ovea.
-No?, kysyin hieman äreästi, sillä olisin halunnut nukkua hieman pidempään. Viime päivät olivat olleet rankkoja ja olin todella puhki. Tuijotin eteeni näkemättä mitään, kunnes tuttu nauru hieman herätteli minua unestani. Huvittunut nauru jatkui ja sen lomasta Tom sai kysyttyä:
-Meinaatko sä päästää mua sisälle ollenkaan?
-No just nyt tekis mieli jättää sut sinne, virnistin hänelle ja lähdin olohuoneeseen.
-Vieläkö sä nukut?, Tom ihmetteli ja tuli sisälle laittaen oven perässään kiinni.
-Nukkuisin vieläkin jos sä et ois tullu herättämään, sanoin Tomille ja lysähdin takaisin sängylle.
-Ai näinkö tervetullu mä oon, että heti ku mä tuun sisälle ni sä painut takasin nukkumaan, Tom nauroi ja avasi verhoni.
-Mht, mutisin ja hautasin kasvoni tyynyyn.
-Vai että pitää sua tulla herättelemään, Tom sanoi ja kuulin hänen äänestään, että hänellä oli mielessään jotain. Tom istui sängylleni, nykäisi peiton pois päältäni ja alkoi kutittamaan minua.
-Ei saa huijata!, yritin saada sanotuksi kikatukseni lomasta, mutta Tom vain jatoi kutittamistani.
-Okeiokeiokei mä luovutan! Lopeta kiltti mä pyydän, anoin jo Tomia.
-Nousetko sä sitte ylös, Tom sanoi ja oli taas valmiina kutittamaan minua.
-Nousen nousen, sanoin ja kompuroin ylös sängystä.
Lähdin keittiöön mutisten samalla, kuinka täälläkään ei saa nukutuksi kunnolla.
-Kerrotkos mullekkin mitä sä manailet, Tom sanoi tullessaan taakseni.
-Enpä taida kertoa, vastasin ilkikurisesti. Aloin kaivelemaan kaapeista tarvikkeita aamupalan tekemiseen.
-Tää mun aamupalan tekeminen ei oikeen onnistu jos sä oot mussa kokoajan kiinni, huomautin Tomille, joka vain tiukensi otettaan lantiostani.
-Minkäs mä voin sille että sä olet nyt niin vetävän näköinen, Tom vastasi ja liikutti huuliaan kaulaani pitkin.
-Omapahan on vikas kun tulit niin aikasin etten mä kerenny tekemään tälle kuontalolle mitään, murisin ja osoitin hiuspehkoani joka näytti enemmänkin leijonan harjalta.
-Eikun oikeesti, sä oot seksikäs, Tom sanoi ja suuteli jo solisluutani. Miten hän edes pystyi tuohon tähän aikaan aamusta!
-Tom! Mun pitäis saada syötyyki joskus, sanoin turhautuneena.
-Istu sä alas ni mä teen sulle jotain, Tom sanoi ja vei minut istumaan.
-Oho, mä en tienny et sä osaat kokatakki, naureskelin hänelle.
-En mä osaakkaa, mut mä oon pro tekemään voileipiä ootappa vaan, Tom kehuskeli ja alkoi hääriä aamupalatarpeideni luona.
Nyt minulla oli taas hyvä mahdollisuus ihailla hänen ihanaa olemustaan. Olin aivan uppoutunut haaveisiini ja havahduin vasta kolahdukseen joka kuului, kun Tom laski lautasen eteeni.
-Wow, näyttää hyvältä, sanoin ja katsoin herkullisen näköistä voileipää edessäni.
-Mitä mä sanoin, Tom sanoi omahyväisesti.
-Mitäs me sitte tänään?, Hän jatkoi jo samaan hengenvetoon.
-Mitenniin? Ajattelin ottaa rennosti, mutisin suu täynnä leipää.
-Hmmm… Miten ois jos mentäis kaupoille ja vaik leffaan?, Tom ehdotti.
-No tota.. Kai se kävis, mut joudut kyllä oottaa sen aikaa että mä käyn suihkussa ja silleen, sanoin ehdoiksi.
-Siitä puheenollen… En ois uskonu et sul on viel toi tallessa, Tom sanoi ja osoitti ylisuurta t-paitaa, jota pidin yhä yöpaitanani.
Punastuin hieman ja yritin keksiä jotain sopivaa sanottavaa.
-No se on mukava… Ja se tuoksuu sulta, tai siis tuoksu ainaki vielä jokunen aika sitten, tajusin samassa mitä olin sanonut ja nousin ripeästi pöydästä ja menin huuhtelemaan lautasta.
-Ööö… Tota, kiitti aamupalasta. Se oli tosi hyvää, sanoin ja yritin olla normaalisti.
-Tykkäätsä mun tuoksusta, Tom kuiskasi korvaani. En saanut sanaa suustani, mutta nyökkäsin vastaukseksi.
-Mun pitää mennä suihkuun, sanoin äkkiä ja lähdin kylpyhuoneeseen.
-Miten sä voit olla välil noin kylmä, Tom naurahti ja kuulin hänen askeleidensa kulkevan kohti olohuonetta.
Riisuin paidan päältäni ja tajusin vasta, että minulla oli päälläni sen lisäksi vain pienet silkkiset yöpuvun shortsit, jotka tuskin näkyivät paidan alta.
-Oho, sanoin äänettömästi ja aloin miettimään milloin viimeksi olin ollut näin vähäpukeisena Tomin edessä. Nojaa, ajattelin ja painuin suihkuun. Pesin hiukseni lempi shamppoollani, joka tuoksui vienosti omenoille. Lämmin vesi teki hyvää sekä keholleni että mielelleni ja kun avasin suihkukopin oven ja haparoin kädelläni pyyhettä, tajusin ettei se ole siinä. Etsin katseellani pyyhettäni ja yritin muistaa minne olisin sen jättänyt.
-Eikä!, voihkaisin ja tiesin tarkalleen missä pyyhe oli, olohuoneessa sohvan selkänojalla. Mietin mitä tekisin ja tiesin, ettei ollut kuin yksi asia tehtävissä.
-Tom!, huusin kylpyhuoneesta.
-Kerro?
-Tota, voisitko sä tuoda mun pyyhkeen sieltä olohuoneen sohvalta?, sanoin hieman takerrelen sanoissa.
-Joo mä tuon, Tom sanoi äänessään jokin tuntematon vivahde. Painauduin kaakelisenää vasten ja odotin oven avautuvan. Seurasin ‘vääristävän’ lasin takaa, kuinka epämääräinen hahmo laski lavuaarin viereen pyyhkeeni. Hahmo pysähtyi hetkeksi, kääntyi ja lähti sitten kylpyhuoneesta.
-Kiitos, sanoin tietäen, että hän kuuli vielä sen. Puikkelehdin pikaisesti kietaisemaan pyyhkeen ympärilleni ja mietin mitä kaikkea hän oli nähnyt. Huokaisin helpotuksesta, kun huomasin lasin olevan tältä puolelta vielä epäselvempi ja sameampi. Tarkistin, että pyyhe oli tiukasti ympärilläni ja astelin huojentuneena olohuoneeseen. Tom katseli kuvaa meistä, jonka olin kehystänyt yöpöydälleni.
Onnistuin jotenkin taiteilemaan vaatteet päälleni ja olin saanut hiuksenikin kuivattua, kun olin aloittamassa meikkausta.
-Älä meikkaa, Tom sanoi ja käänsi pääni niin, että näin hänen kasvonsa.
-Hmh, no ei sitte jos sä niin sanot, totesin ja mietin että pääsinpähän tästäkin taakasta. Samassa hän veti minut pystyyn ja nosti minut lantiosta niin, että olin tavallaan hänen sylissään.
-Kuten sanoin sä oot noin kauniimpi ku useimmat meikattuna, Tom sanoi ja jatkoi aamuista touhuaan suutelemalla minua kaulaan ja siitä kohti solisluitani.
-Tom vai että useimmat, henkäisin yrittäen hieman vastustaa, mutta hänen huulensa löysivät niin pian omani, että vastalauseeni jäi armottomasti kesken. Lukitsin jalkani hänen selkänsä taakse, niin etten tippuisi kyydistä. Tom painoi minut seinää vasten ja suudelmien muuttuessa kiihkeämmiksi, kiedoin käteni hänen kaulansa ympärille. Sydämeni takoi rinnassani kuin viimeistä päivää niinkuin se löisi viimeisenä tekonaan ulos kehostani. Tuntui kuin olisin kiehunut sisältäpäin.
Tomin vielä kuumemmat kädet liukuivat alas takamukselleni ja hän nosti minut, kuin olisin painanut vain muutaman kilon, vielä tiukemmin ja paremmin niin, että hän sai kätensä vapaaksi. Nyt vapaat kädet liukuivat paitani sisään kohti rintaliivieni hakasia.
Henkäsin syvään ja värähdin hieman Tomin kosketuksen vaikutuksesta.
-Kulta, tätä rataa me ei ikinä keretä tänää sinne elokuviin, hän naurahti suudelman lomasta ja otti kätensä pois paitani sisältä. Mieleni teki sanoa hiiteen koko elokuva, mutta irroitin kuitenkin otteeni hänestä ja liu’uin takaisin lattialle. Horjahdin hieman etsiessäni tasapainoa, ihan kuin muka olisin tuossa olotilassa sellaisen löytää, mutta yritimpähän kuitenkin. Tom otti kädestäni kiinni ja katsoi minua, kunnes olin lakannut huojumasta.
-No mennään sitten, tuhahdin ja otin laukkuni naulakosta.
-Mitä leffaa sä haluisit kattoa?, Tom kysyi hymyillen.
-Ööö..Tota, ihan sama. Valkkaa sä joku, vastasin tavalliseen tapaani.
-Hmm…Voitais kyl vuokrata leffa, jos sulle vaan käy, Tom mietti ääneen.
-Mm, joo vois olla kyl iha hyvä idea, vastasin jälleen automaattisesti. Tom naurahti ja lähdimme kävelemään katua siihen suuntaan missä tiesin olevan filmtown. Tuijottelin asfalttia ja meinasin kompastua muutaman kerran omiin jalkoihini.
Mitään sanomatta Tom tarttui käteeni ja kietoi sormensa omieni ympärille. Tunsin poskieni helottavan punaisena ja kompuroin entistä enemmän. Nostin katseeni, etten törmäisi mihinkään ja samassa silmiini osui näyteikkunasta kaunis iltapuku. Niin pienessä ajassa, niin paljon nähtävää. Puku oli mustaa silkkiä tai jotain sen tapaista, ja siinä oli kauniiksi kuvioiksi muodostettuja punaisia hohtavia paljetteja. Siinä ei ollut olkaimia ja se myötäili vartalon muotoja leventyen lopuksi helmasta. Huokaisin syvään ja painoin pääni taas, vain nähdäkseni yhteen kietoutuneet kätemme. Tuntui kuin sydämeni olisi pompannut kurkkuun.
-Kaikki ok?, Tom kysyi ihmeissään ja yritti nähdä mitä olin katsonut niin haikein mielin.
-Öö..tota, ei mitään. Tossa on se videovuokraamo, sanoin ja osoitin vapaalla kädellä tien toisella puolella ollutta pientä liikettä.
Tom katsoi minua pitkään suoraan silmiini ja kumartui suutelemaan minua. Sama kuuma aalto kuin aikaisemmin, syöksyi jälleen suoniini ja hänen huulensa polttivat omiani. Pian hän kuitenkin irtautui minusta ja nykäisi kättäni sanoen:
-Mennään.
Etsimme sopivaa elokuvaa pidemmän aikaa ja päädyimme vanhahkoon elokuvaan “sixteen candels”. Luokitukseltaan se taisi olla romanttinen komedia.
Katselin huvittavaa esitystä, kun myyjä yritti saada työtään tehdyksi Tomista huolimatta. Minkäs sille mahtaa, että hän on niin taivaallisen ihanuuden upea näky. Tuo tyttö ei seuraaviin päiviin taitaisi muuta ajatellakkaan. Maksettuamme elokuvan vuokran, lähdimme kävelemään takaisin asunnolleni. Nyt tunnelma oli jotenkin rennompi ja puhuimme siitä sun tästä. Enimmäkseen taisimme kyllä puhua musiikista ja siihen liittyvästä teknologiasta. Mitenköhän me siihen aiheeseen päädyimme?
Olimme saapuneet taloyhtiöni pihalle, kun käännyin Tomia kohti.
-Mitä nyt?, Tom kysyi ihmeissään.
-Ei mitään, sanoin ja virnistykseni välistä pääsi irti mieni tirskahdus. Tom oli vain yksinkertaisesti niin suloinen ollessaan hämmentynyt. Nousin varpailleni ja painoin huuleni hänen huulilleen. Hämmennyksestä toivuttuaan Tom vastasi suudelmaani ja havahduimme vasta, kun naapurini vanha mummo käveli ohitsemme mulkoillen samalla meitä halveksuvasti. Irtauduin Tomista ja minulta pääsi pieni hihitys.
-Oho, sanoin hiljaa.
-Oho, vastasi Tom nauraen.
Kapusimme portaita vieläkin nauraen edellisen kohtauksen takia ja tovin kaivettua löysin jopa avaimeni.
-Pistänkö leffan heti pyörimään?, kysyin Tomilta
-Ihan miten neiti itse haluaa, Tom vastasi ja vinkkasi minulle silmää.No minä sitten fiksuna tyttönä kävelin tv:n luokse ja aloin laittamaan elokuvaa katsomisvalmiiksi. Yritin miettiä jotain sanottavaa, mutta päässäni pyöri vain epämääräisiä lauseita, joita en saanut muodostettua sanomisvalmiiksi.
-Millon susta tuli noin hiljanen, Tom kuiskasi korvaani. En ollut huomannut hänen kävelevän taakseni ja taas hän sai sydämeni pamppailemaan. Puna nousi kasvoilleni ja mietin kuulisiko Tom sydämeni lyönnit sillä minulla soi jo korvissa.
-Mh… Haluutko sä jotain syötävää samalla?, kysyin Tomilta.
-Enpä mä taida tarvita, hän vastasi ja käveli takaisin sängylleni.
Suljin vielä DVD-luukun, sammutin valot ja menin hänen viereen istumaan. Tom nojaili seinään ja istui jalat suorana, minä nostin jalat ristiin sängylle ja painoin elokuvan pyörimään. Hän oli niin lähellä ja pimeä sai välimme kipinöimään. Tunsin kuinka minulle tuli kuuma ja kuinka poskiini nousi puna, onneksi se ei sentään erottunut niin hyvin kuin yleensä.
Huomasin vähän ajan päästä tuijottaneeni Tomia enemmän kuin seurannut leffaa. Samassa hän kääntyi katsomaan minua ihanilla ruskeilla silmillään. Kamppailin ajatuksieni kanssa pääni sisällä ja aika tuntui pysähtyvän ja odottavan minun siirtoani. Painoin katseeni ja kosketin hänen kättään. Sivelin sormillani käden pintaa ja kiedoin sormeni hänen sormiensa ympärille. Tom nosti kätensä kasvoilleni ja käänsi päätäni niin, että katsoin häntä jälleen silmiin. Elokuva jäi lopullisesti oman onnensa nojaan, kun Tom painoi kiihkeästi huulensa omilleni.
Huulemme tanssivat yhdessä vaativien suudelmien lomassa. Aloin hengittää raskaasti ja nousin hajareisin Tomin syliin. Hän jatkoi suudelmiaan kohti rintakehääni ja tiesin, että haluaisin lisää. Käteni valuivat hänen ylävartaloa pitkin ja tunsin selvästi jokaisen treenatun lihaksen. Hän oli itse täydellisyys. Tartuin paidan helmasta kiinni ja lähin liu’uttamaan hänen vartaloaan ylös, hän jaksoi aina häkellyttää minut, täydelliset lihakset paljastuivat paidan alta, enkä voinut pidättää sisältä kumpuavaa henkäystäni. En ehtinyt edes huomata, kun oma paitani päätyi lattialle Tomin paidan seuraksi ja samassa hän oli jo kääntänyt minut selälleni.
-Tom, ääneni oli enää vain kuiskaus.
-Niin ?, hän kysyi kuin ohimennen ja suuteli jo vatsaani.
-Mä en oo… Tai siis niinkun kun mä oon, poskeni helottivat niin kuumina ja tunsin nolostuvani täysin.
-Rentoudu, Tom kuiskasi minulle. Yritin hengittää rauhallisesti, mutta siitä ei oikein tullut mitään kun hänen kuuma vartalonsa painautui omaani vasten. Suljin silmäni ja annoin virran viedä.
———-
Heipä hei taas pitkästä aikaa! Heti ensimmäisenä pyydän anteeksi piiitkäksi venynyttä taukoa
ja toivon että jaksatte vielä seurata mukana. Koulu vie kyllä ketuttavan paljon aikaa ja
toivon jatkossa löytävän enemmän aikaa rakkaalle harrastukselleni. Mihin puuhiin Tom ja
Nana päätyvätkään, no luulisin että tiedätte. Huhhuijaa, saattaa olla että muokkaan vielä
tämän ja kson sisältöä mutta oli jo aika päästää se teidänkin kynsiinne. Hyviä lukuhetkiä ja
muistattehan kommentoida mielipiteenne!
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 6 Kommenttia »
#13 Eikö näin käy vain elokuvissa?
Tuijotin ilmeettömänä seinää edessäni hengittäen samalla katkonaisesti. Hän istui takanani ja puhui puhelimeensa jotain saksaksi. Puhelu kesti mielestäni aivan liian pitkään ja odotin vain, että puhelin napsahtaisi kiinni. Muutaman minuutin kuluttua hän vihdoin lopetti puhelunsa ja tuli lähemmäksi minua. Tusin hänen huulensa kaulallani ja nojasin päätäni automaattisesti hieman takakenoon.
-Tom, henkäisin.
-Shh, hän vastasi, käänsi pääni ja painoi rohtuneet huulensa omilleni, voi kuinka kaipasinkaan tätä.
Vilkaisin kelloa ja kirosin mielessäni ajan etenemistä.
-Mun pitäis varmaan mennä takasin töihin. Ne alkaa ihmetellä ku oon viipyny näitten lakanoiden vaihdossa melkein tunnin, mutisin Tomin sylissä ja painoin katseeni haikeasti maahan.
-Sä oot aina tervetullu takasin, Tom sanoi ja antoi suukon poskelleni. Kohautin olkapäitäni ja nousin ylös sängyltä. Huokasin syvään ja olin lähdössä, kun Tom tarttui terveeseen käteeni, veti minut ihan lähelle kasvojaan ja suuteli minua.
-Haluun sitte tietää mitä sun kädelles on tapahtunu, Tom sanoi vielä ja vinkkasi minulle silmää ennenkuin päästi kädestäni irti.
Jalkani olivat pettää alta ja kompuroin lattialla oleviin lakanoihin matkallani ulos huoneesta. Tom nauroi hyväntahtoisesti takanani ja tunsin kuinka poskiini nousi jälleen kerran helottava puna. Keräsin lakanat lattialta ja tunsin inhoa niitä kohtaan, tahdoin ne pois käsistäni niin pian kuin mahdollista. Kiiruhdin ulos huoneesta pesuhuoneeseen ja työnsin likaiset lakanat pesukoneeseen.
Kuulin Annen puhuvan englantia respan tiskillä ja mietin olisiko Tom todella tullut alas. Olin kahden vaiheilla menisinkö tiskille vai jäisinkö taakse siivoamaan, mutta lopulta uteliaisuuteni voitti ja menin harjan kanssa tiskille. Näin Annen nojaavan tiskiin ja nauravan hieman ihastuneesti.
-Hei Anne mikä sul on?, kysyin ja sainkin vastaukseni kun menin lähemmäksi. Bill oli tullut kysymään neuvoa mihin voisi mennä tutustumaan tässä kaupungissa.
-Moi Bill! Ihana nähä suaki, moikkasin Billiä. Anne jähmettyi täysin ja kääntyi katsomaan minua.
-Nana? Et oo tosissas!, Bill yllättyi ja tuli lähelleni halatakseen minua.
-Hei Bill mä en saa happee, pihisin hänen tiukassa otteessaan nauraen.
-Heh. Sori, en vaa ois uskonu et suaki näkee vielä, Bill sanoi ja pörrötti hiuksiani.
-Tom tulee kans koht alas, hän lisäsi vielä ja sanoi menevänsä taksin luokse ennen kuin olisi fanilauman piirittämänä.
-Mitä? Miten? Millon?, Anne kysyi silmät pyöreinä kun Bill oli ehtinyt lähteä. Olin juuri vastaamassa ku hissi kilahti ilmoittaen saapuvansa aulaan. Käännyin katsomaan ja kuulin Annen huokaisevan syvään.
Tom käveli tiskille ja vinkkasi minut luokseen.
-Tuun takasin, ennenkun sun työvuoro loppuu, Tom sanoi ja antoi minulle suukon poskelle, mietti hetken ja suuteli sitten minua.
-Tom kaikki näkee, mutisin hänen huuliaan vasten, mutta sitten Tom oli jo menossa. Käännyin tiskille päin ja näin Annen suu auki vain tuijottamassa minua. Minulta pääsi piehi hihitys ja lähdin sitten siivoamaan hotellin huoneita.
Laitoin työvaatteeni kaappiin ja lukitsin kaapin oven. Suin hiuksiani hieman parempaan kuosiin ja korjailin meikkejäni vielä hieman. Ainoa asia joka ei sopinut asukokonaisuuteeni oli valkoiset siteet nyrkkini ympärillä. Huokasin harmistuneena sille, että olin juuri tänään valinnut topin päälleni, en siis saanut siteitä mitenkään piiloon. Olisi vain toivottava, ettei Tom kiinnostuisi asiasta. Voisinhan tietysti sanoa lyöneeni sen vahingossa johonkin, ajattelin samalla, kun suoristin topin helmaa. Mutta valehteleminen ei tuntuisi kivalta, tosiasioita ei kannattaisi kierrellä. Uskoisiko Tom edes juttujani, olisi paras kertoa siis koko totuus.
Päässäni pyöri miljoonia asioita, mutta halusin päästä Tomin luokse. Maksoi mitä maksoi.
Olin tainnut todellakin rakastua, vieläpä julkkikseen. Huokasin ja avasin käytävän oven, olin kivunnut pitkin rappusia, jotta sain hieman aikaa ajatella. Olin odottanut Tomin soittoa kuin kuuta nousevaa, mutta en ikinä saanut sitä vain koska olin kännipäissäni kirjoittanut numeroni väärin. Tunsin suurta vihaa itseäni kohtaan, mutta silti kurkkuuni nousi pala, kun ajattelin mitä Tom oli viime yönä tehnyt. Toivottavasti hän todellakin tarkoitti sitä, kun sanoi katuvansa tekojaan. Mutta silti, en voinut vihata häntä. Olisiko hän vihdoin minun.
Olin kävellyt Tomin huoneen ovelle ja epäröin hieman koputtaisinko vai en. Mitä jos hän ei ollut vielä tullut, tai mitä jos hänellä olisi joku muu. Vatsani kääntyi jo ajatuksesta ympäri ja olin hyvin lähellä, etten oksentanut, onneksi en ollut syönyt pitkään aikaan mitään.
Samalla kun muistin asian, mahani alkoi äännähdellä painavaa vastalausetta, mutta pistin vatsani kuriin, sillä olisi parempi mennä tyhjin vatsoin tuohon huoneeseen ja välttää kaikki mahdolliset seuraukset.
Lopulta rohkaistuin ja koputin oveen.
Kului sietämättömän kauan ja olin jo lähdössä pois ovelta, kun kuulin sisältä kolinaa ja jonkun tulevan kohti ovea. Oven kahva kääntyi ja se aukesi lähes äänettömästi. Näin Billin kurkkaavan oven raosta ja hänen kasvoilleen levisi iloinen hymy, kun katseemme kohtasivat.
-Tuu sisälle, Bill huikkasi ja viittoi minua tulemaan peremmälle. Kävelin ovesta sisään ja huomasin huoneen olevan paljon siistimpi.
-Ah. Joku on tainnutkin käydä siivoamassa teidän huoneen. Hyvä niin, sanoin ja vilautin hymyn Billille.
-Itseasiassa se olin minä joka siivosin. En voi sietää kun kaikki paikat on ihan sekasin, Bill kertoi.
-Tom oottaa sua tuolla. Se kuuntelee musaa ni se ei kuullu ku sä koputit, Bill selosti. Seisoin hieman epäröiden huoneen eteisessä ja otin muutaman askeleen kohti varsinaista huonetta.
Seisoin jo niin näkyvillä, että ihmettelin yrittikö Tom todella välttää minua, mutta ajatukseni häipyivät sen sileän tien kun Tom käänsi katseensa minua kohti ja vilautti hymyn. Minun oman vinon hymyn, juuri tuota hymyä rakastin hänessä eniten.
Tom ei sanonut mitään vaan otti kuulokkeet pois korviltaan ja käveli luokseni. Katsoin häntä hämmentyneenä ja poskeni punehtuivat taas, kun Tom laittoi kätensä lantiolleni ja veti minut ihan kiinni häneen.
-Tom, sanoin hieman nolona ja yritin päästä hieman kauemmaksi, mutta hänen otteensa ei livennyt.
-Ei sitä haittaa, Tom vastasi ja nyökkäsi Billiin päin, joka oli mennyt istumaan omalle sängylleen ja räpläsi nyt kannettavaa tietokonettaan. Käänsin katseeni takaisin Tomiin ja tuijotin häntä suoraan silmilmiin räpäyttämättä omiani laisinkaan. Nostin käteni hänen kasvoilleen ja tunnustelin Tomin rastoja pyöritellen niitä sormissani. Nousin varpailleni ja painoin huuleni hänen huulilleen ja tuntui kuin kaikki muu olisi kadonnut ympäriltä, kun huulemme liikkuivat yhdessä täydellisessä symbioosissa.
-Palaako?, Tom kysyi tarjotessaan minulle tupakkaa.
-Ei kiitti…oon täs yritelly lopettaa, sanoin vastaukseksi ja nostin katseeni parvekkeelta näkyvään maisemaan.
-Siimitä?, Tom kysyi hämmentyneenä ja kääntyi katsomaan minua silmät hämmästyksestä auki.
-Niin. Oon lopettanu ku ajattelin et se on aika turhaa ja rahat vaa menee siihe, mutisin ja aloin pyöritellä hiuksiani.
-No omapahan on päätökses, Tom vastasi ja katsoi hieman mietteliäänä omaa tupakkaansa, ennenkuin sytytti sen.
Bill huusi Tomille jotain mistä ymmärsin vain muutaman sanan ja katsoin kysyvästi Tomia.
-Haluutko jotain syötävää? Bill tilaa meille safkaa ni se on nii hellanduudeli et se ajatteli jos säki haluat, Tom sanoi ja katsoi veljensä suuntaan. Hänen silmissään oli aina tietty pilke, kun hän puhui veljestään. Suuni kaartui hymyyn kun ajattelin heitä ja heidän välistä sidettään.
-En mä taida tarvita, vastasin pikaisesti kun huomasin jääneeni haaveilemaan turhan pitkäksi aikaa. Tom katsoi minua arvioivasti ja huusi Billille vastaukseksi jotain.
-Hmm…Tuu vähän tännepäin, sanoin Tomille ilkikurinen katse silmissäni. Tom hämmentyi, mutta kohautti lopulta olkapäitään ja astui lähemmäs.
-Vielä vähän, sanoin ja Tom katsoi minua hölmistynyt ilme kasvoillaan.
-Tuletule nyt, komensin häntä leikkisästi ja Tomin ei auttanut kuin totella. Lopulta hän seisoi muutaman sentin päässä minusta. Nappasin hänen lähes loppuun palaneen tupakan ja tumppasin sen kaiteella olevaan tuhkakuppiin. Epäröin hetken ja lopulta nousin varpailleni painaakseni omat huuleni Tomin huulille, Tom kun sattui olemaan minua melko paljon pitempi. Kun laskeuduin takasin jaloilleni, minulta pääsi pieni hihitys ja lopulta Tomkin pääsi ajantasalle ja veti minut lantiostani aivan kiinni häneen. Yksinäinen kyynel pääsi karkaamaan silmäkulmastani. Bill huusi meitä ja menimme sisälle Tom takanani, kädet lantiollani.
Istuskelimme pienen puisen pöydän ääressä, jonka keskusta oli tehty graniitista. Pidin käsiäni pöydän alla ja sormeilin salaa sidettä kädessäni. Tom ei ollut vielä kysynyt mitään kädestäni, mutta nyt hänellä oli sellainen ilme, että hän aikoisi kysyä asiasta. Bill oli tilannut itselleen ja Tomille melko suurehkot annoksen spaghetti bolognesea ja minulle huomattavasti pienemmän. “Kyllä sunkin on jotain syötävä että noi sun kauniit muodot pysyy”, Tom oli sanonut ja suikannut suukon poskelleni.
-Nana… Kerrotko sä nyt mitä tolle sun kädelle on käyny?, Tom otti asian puheeksi. Olin turhaan kuvitellut että Tom sivuuttaisi asian kokonaan.
-Noku yks tyyppi alko vittuilee, mutisin samalla kun siirtelin ruokaa lautasellani.
-Siis? Joku tyyppi alko vittuilemaan sulle ja?, Tom yritti saada asiaa ulos minusta.
Huokasin syvään ja aloin kertoa koko tarinaa, tietysti sensuroiden muutaman asian.
Olin päässyt kertomukseni loppuun ja odotin Tomin sanovan jotain, mutta hän ja Bill vain tuijottivat minua. Käänsin katseeni alaspäin ja näpersin taas käteni sidettä hermostuneena. Kurkistin vaihvihkaa ripsieni alta Tomin ilmetta ja huomasin sen muuttuneen. Huvittuneeksi!? Jäin ällistyneenä tuijottamaan Tomin ja Billin kasvoja, kun he molemmat repesivät hervottomaan nauruun.
-Hei mitä ihmettä te nauratte?, tiuskaisin hämmentyneenä. En kuitenkaan saanut vastausta, sillä molemmat pojista nauroivat vatsaansa pidellen.
-Äääh! Älkää nyt viittikö hei, mutisin nolostuneena ja mieleni teki heittää Tomia leipäpalalla.
-Ei me oikeestaan sulle naureta vaan sille jätkälle joka teki ton. Vittu mikä älykääpiö, Tom sai sanotuksi naurunsa lomasta.
Ilta kului nopeasti ja väiteltyäni ainakin puoli tuntia siitä pitäisikö minun mennä kotiin, seisoinkin jo hotellin ulko-ovella.
-Tom helvettisoikoon sun kanssa. Mulla on huomenna koulua, mutisin hänen huuliaan vasten.
-Mä voin tilata sulle taksin aamuks, Tom vastasi ja päästi minusta irti vain tuijottaakseen noilla tummanruskeilla silmillään minua.
-Joku toinen kerta heiiiii…. Mun ihan oikeesti pitää mennä kotiin, mutisin itsekkin vihaisena itselleni siitä, etten jäänyt Tomin luokse. Samantien mieleeni piirtyi kuva Tomista lentokentällä ja kiirehdin sanomaan:
-Mut ettekai te viel lähe? Te ette saa! Mä en kestäis sitä vielä just ku oot tullu takas, aloin selittämään paniikissa, mutta hänen sormensa ehti tukkimaan paniikkisanaryöppyni.
-Shh.. Ei me vielä lähetä. Mä lupaan et sanon heti ku meijän pitää lähtee.
-Mh, nyökkäsin ja painoin pääni hänen rintakehäänsä vasten.
-Mun pitää mennä nyt, henkäisin ja sivelin sormillani Tomin kasvoja.
Tom antoi suukon poskelleni ja lähti takaisin sisälle samalla, kun minä lähdin kävelemään kotiin.
———-
Noniin heipsan taas kaikille pitkästä aikaa! #13 On nyt vihdoin tullut ulos : )
Vaikka osa on sinäänsä melko turha, on se välttämätön jatkoa ajatellen ja
toivon kuitenkin, että tykkäätte siitä. Itse tykkäsin lukea kerrankin jaksoa, jossa
ei ollut niin paljon toimintaa vaan tämmöinen vähän rauhallisempi.
Jatkossa varmaan pystyn taas kirjoittamaan tätä hieman tasaisemmin (ainakin itse
toivon asian olevan niin :D) Mutta Kiitos kuitenkin kun luitte ja jatkoa odotellessa : )
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 8 Kommenttia »
#12 Anna anteeksi!
Polte jaloissani ei antanut periksi, mutta en antanut minäkään. Korventavat liekit nuolivat pohkeitani, mutta se ei tuntunut miltään sen poltteen rinnalla mitä tunsin sydämessäni. En nähnyt eteeni, sillä silmäni olivat täynnä kyyneleitä, jotka valuivat poskilleni ja jotka tippuivat maahan jalkojeni juuressa. Sinäänsä melko ironista, että kyyneleeni todella olivat mustia sekoittuessaan mustaan kajaaliini, joka oli levinnyt silmien alle ja poskille.
Pyyhkäisin kämmenselälläni silmiäni ja jatkoin juoksemista. Tuskin huomasin tulleeni täysin tyhjälle kadulle, jossa yksi pieni katulyhty yritti valaista tien kulkijaa. Tunsin kovan pistoksen keuhkoissani ja rojahdin niille sijoilleni. Asfaltti kuori polvistani ihon, mutten välittänyt siitä. Hengitin katkonaisesti yrittäessäni tunnistaa katua.
Uusi pistos saavutti keuhkoni ja puristin käteni nyrkkiin rinnalle. Haukoin henkeä ja yritin epätoivoisesti saada nyyhkytykselleni pisteen. Katseeni seurasi pientä yöperhosta, joka lenteli katulyhdyn kirkkaan valon ympärillä lopulta istahtaen kuuman lampun päälle ja polttaen itsensä. Katselin, kuinka kuolleen yöperhosen palaset tippuivat alas ja kuinka tuuli nappasi ne mukaansa kuljettaen perhosen pois näkyvistäni.
Kyyneleet lopettivat valumisensa ja kuivasin silmäni paidan hihaan. Yritin nousta seisomaan, mutta jalkani pettivät ja romahdin takaisin istumaan. Tasasin hengitystäni ja yritin saada jalkoihin virtaa hieromalla niitä.
Kokeilin uudestaan ylös nousemista ottaen samalla tukea vieressä olleen talon seinästä. Yhä seinästä tukea ottaen, menin tarkistamaan kadun nimen ja sen nähdessäni tunnistin heti missä olin. Hämmästyin juokseneeni näinkin lähelle asuntoani.
Kännykkäni alkoi taas soimaan taskussani.
-Sori Sara, mutisin ja laitoin kännykän takaisin taskuuni.
Päästyäni sisälle, istuin sohvalle ja päätin tarkistaa miten paljon vahinkoa asfaltti oli saanut aikaiseksi. Farkkukangas oli polvieni kohdalta läpikotaisin tahmainen, mikä tosiaankaan ei ollut iloitsemisen asia. Vedin yhdellä napakalla riuhtaisulla oikean lahkeen ylös ja irvistin näkymälle. Polvi näytti siltä kuin joku olisi raastanut sitä juustoraastimella. Toinen polvi ei näyttänyt läheskään yhtä pahalta ja päättelin ottaneeni oikealla polvella vastaan, kun olin kaatunut.
Nilkutin kylpyhuoneeseen ja puhdistin haavat. Sen jälkeen polvet näyttivät olevan huomattavasti paremmassa kunnossa. Yritin sitoa haavoja, mutta se yritys valui hukkaan, sillä farkut estivät siteiden kiinnittämisen. Huokasin ja aloin nykiä ihooni liimautuneita farkkujani. Saadessani vihdoin ne pois jaloistani, heitin paitanikin pyykkikoriin ja päätin käydä suihkussa.
Nojasin seinään käsilläni, kun lämmin vesi ryöppysi niskaani.
-Tom, nyyhkytin katkonaisesti.
Lopulta veden kylmentyessä, minun oli lähdettävä suihkusta, etten saisi hypotermiaa. Kääriydyin tiukasti pyyhkeeseeni ja kävin istumaan lämpimän patterin eteen. Vessan lattialämmitys lämmitti nopeasti jääkylmät jalkani, mutta mieltäni se ei onnistunut lämmittämään. En olisi uskonut, että silmissäni riittäisi vieläkin kyyneleitä kastelemaan pyyhkeeni lämpimän pehmeän pinnan. Hautasin kasvoni käsiini ja odotin itkun loppumista.
Kun silmäni olivat aivan kuivat ja punaiset, nousin hiljalleen ylös ja kävelin sängylleni. Polviinikaan ei koskenut enää niin paljon kuin alussa. Kietaisin nopeasti sideharsot polviin, ennenkuin vaihdoin pyjaman. Pidin yhä Tomin T-paitaa yöpaitana ja huokasin pettymyksestä, kun tuttu tuoksu ei enää erottunutkaan paidasta.
Sammutin kaikki valot, yöpöydällä olevaa lamppua lukuunottamatta ja kaivauduin polviani varoen sänkyyni peiton alle.
Luin kännykkääni tulleet huolestuneet viestit ja vastasin Saralle ja Jennalle yhteisesti “kaikki OK, hyvää yötä”. Laitoin kännykän lataukseen ja painoin pääni tyynyyn.
-Olipas taas niin helvetin onnistunut päivä, totesin masentuneesti ja otin käteeni kuvan, jossa minä ja Tom olimme yhdessä. Yksinäinen kyynel karkasi silmästäni, mutta pyyhin sen pois nopealla sipaisulla.
Siinä sitten katselin meitä yhdessä, kunnes silmäni eivät pysyneet auki ja nukahdin pieni epätoivoinen hymy huulillani. “Sain vielä nähdä hänet”, jäi viimeiseksi ajatuksekseni.
Heräsin ennen aikojani, mikä oli sinäänsä hyvä asia, sillä olin unohtanut laittaa herätyskelloni päälle. Kerrankin sain huokaista helpotuksesta. Myös polveni näyttivät oleva paremmassa kunnossa, mutta kaivoin kuitenkin kaapistani löysät college housuni.
Ensimmäiseen kertaan pitkään aikaan söin kunnon aamiaisen, ennenkuin aloin selvittää hiuksiani kauheasta solmusta. Tietysti olin vielä allapäin Tom - jutusta, mutta murehtiminen ei tekisi asiaa paremmaksi. Meikkasin itseni huolella ja kellon ollessa vielä niin vähän, sovitin eri paitoja college housujeni kanssa.
Lähdin hyvissä ajoin kouluun ja sytyttäessäni matkalla tupakkaa, heitinkin sen maahan ja työnsin koko askin seuraavaan vastaan tulevaan roskikseen.
-Onpahan muuta ajateltavaa, mutisin itsekseni ja yritin pidätellä hysteeristä kikatusta, kun en tiennyt itkeä vaiko nauraa.
Koulussa sanoin, ainakin omasta mielestäni, vakuuttaasti olevani ok, mutta Sara ja Jenna eivät olleet samaa mieltä kanssani.
-Ihan oikeesti! Ei mulla oo mitää ongelmaa asian kanssa, ni meijän ei tarvii puhuu siit, sanoin uudestaan ja yritin hymyillä iloisesti.
-Niin, eli “olen vieläkin aivan umpi rakastunut, joten älkää sorkkiko puukolla haavojani”, Jenna kuiskasi Saralle.
-Mä kuulin ton!, murahdin, mutta Jenna vain kohautti olkapäitään ja lähti tunnilleen. Sara huokaisi, katsoi minua tovin silmin ja lähti sitten Jennan perään. Näytin molemmille keskisorea ja lähdin itsekkin tunnilleni.
Tunnin loputtua huomasin kirjoittaneeni pakkomielteisesti erilaisia sanoja kokonaisen sivun täyteen. Ne sanat eivät merkinneet mitään, mutta minulle ne merkitsivät paljon. Revin sivun irti vihosta, ryttäsin sen palloksi ja heitin sen kohti roskakoria. Paperipallo ei mennyt sisälle asti, joten pyysin Aleksia laittamaan sen roskakoriin.
Keräsin tavarani ja huomasin käsieni tärisevän aivan tajuttomasti.
-Nana. Lähetkö mun kans röökille ku mun stendari jäi himaa, Aleksi kysyi. Suostuin mukaan, mutta sanoin itse juuri lopettaneeni tupakoinnin.
-Sen näkee, Aleksi naurahti ja osoitti vapisevia käsiäni.
Ulos päästyämme annoin laukkuni Aleksille ja käskin hänen etsiä tulta sieltä. Itse menin istumaan viereiselle penkille ja vedin takkia hieman tiukemmalle, kun kylmä syystuuli saavutti minut.
-Mikä vittu tää on?, Aleksi kysyi ja roikotti edessäni lompakossani ollutta kuvaa Tomista.
-Voi jumalauta! Kuka käski mennä penkomaan mun lompakkoa!, ärähdin ja yritin napata kuvan itselleni. Aleksi katsoi minua virnuillen ja nosti sytkärini kuvan alle.
-Voi vittu jätkä uskallakki ni mä hakkaan sut oikeesti sairaalakuntoon, sähähdin entistä vihaisempana. Aleksi ei vieläkään reagoinut, vaan laittoi sytkärini palamaan.
-Anna. Se. Kuva. Tänne, sanat tulivat suustani kuin myrkkynuolet.
-Vitut sä uskalla mitään tehä. Tänkö takii sä saatana et voi huomioida muita jätkii sun elämässäs? Tällanen julkkis-ihastus. Vittu miten säälittävää, Aleksi ilkkui ja sytytti valokuvani tuleen.
Samassa jotain naksahti päässäni ja hyökkäsin hänen päälleen. Nyrkkini nousi kuin salaman iskusta.
-Nyt sä saatanan mulkero kusipää oot vainaa!!!, kiljuin täyttä kurkkua ja iskin nyrkkini Aleksin leukaan. Samassa, kun nyrkkini tavoitti ensimmäisen kerran Aleksin kasvot, kuulin rasahduksen ja viiltävä kipu ampaisi nyrkistä selkärankaani. Kipu oli siinä vaiheessa sivuseikka, kun taoin nyrkkiäni täydellä voimalla Aleksin nyt jo versiseen naamaan.
Nähtyään minut takomassa Aleksia, Jesse kavereineen juoksi irroittamaan minua Aleksin kimpusta. Saadessaan minut hänen päältään, Sara yritti rauhoittaa minua. Rimpuilin minusta kiinni pitävien otteessa ja yritin päästä takaisin Aleksin kimppuun.
-Päästäkää jumalauta irti!, kiljuin ja yritin nykiä itseäni irti.
-Saatana mä tapan ton jätkän!, huusin mitä keuhkoistani sain irti.
-Rauhotu Nana!, Jesse karjaisi korvaani ja nappasi minut tiukkaan otteeseensa.
-Viekää Aleksi terkkarille, Jesse neuvoi kavereitaan samalla, kun taltutti minua. Aleksi vain nauroi ivallisesti ja sylki verta suustaan. Aleksin kadottua näkyvistä, Jesse otti minusta tiukan otteen ja kaatoi minut maahan.
-Uskaltaako sut päästää irti vai hyökkäätkö sä mun kimppuun?, Jesse kysyi hymyillen lempeästi. Lopetin riuhtomiseni ja Jesse päästi minut istumaan.
-Nyt kerrot mitä oikeen tapahtu, Jesse vaati ja minä kerroin asian alusta loppuun.
Toisin kuin Jesse, Jenna ja Sara ymmärsivät heti miksi olin suuttunut niin paljon.
-Toi sun nyrkkis pitää kyllä näyttää terkkarille, Jesse sanoi katsoen merkitsevästi nyrkkiäni.
-Odotetaan nyt et se yks pääsee sielt eka pois!, Jenna sanoi hätäisesti väliin.
Sara oli kerännyt tavarani ja tuonut ne minulle.
-Sori…Siit ei jääny mitää jäljelle, Sara sanoi myötätuntoisesti.
Pitkän odotuksen jälkeen pääsin vihdoin terveydenhoitajalle.
-Aijaijai! Pahalta näyttää, vanhahko täti mutisi ja nosti käteni varovasti syliinsä.
-Koskeeko tämä?, täti kysyi ja kosketti rystysiäni. Vingahdin kivusta, joten minun ei tarvinnut sen kummemmin vastata. Muut olivat jo palanneet tunneilleen paitsi Sara, joka oli jäänyt tuekseni.
-Mahtoi tuo edellinen poika sinut suututtaa, kun tällaista jälkeä olet saanut aikaan. Poika paran naama ei ihan heti tule kuntoon, eikä tule tämä sinun kätesikään, hoitaja puheli samalla, kun tutki kättäni. Minä ja Sara vain istuimme hiljaa paikoillamme.
-Noh. Sinulla taitaapi olla muutama hiusmurtuma rystysissäsi, mutta eiköhän käsi parissa viikossa ala olla jo kunnossa, terveydenhoitaja sanoi ja minä nyökkäsin.
-Eiköhän laiteta käsi pakettiin ja se on sitten siinä. Töitä pystyt kuitenkin aivan normaalisti tehdä, sillä muuten käsi on aivan loisto kunnossa, hoitaja sanoi vielä ja laittoi napakan siteen käteeni.
-Vau! Siihen ei satu enää nii paljon, sanoin hämmästyneenä ja kiitin hoitajaa. Hän vain hymyili ja käski meitä kiiruhtamaan takaisin tunneillemme.
Tullessani seuraavana aamuna töihin, selitin mitä kädelleni oli käynyt ja sanoin pystyväni kuitenkin työntekoon. Johtajatar hyväksyi päätökseni, mutta kummaksui tapaturmaani.
-Tulet sitten heti sanomaan jos kädessä ilmenee jotain ongelmia, johtajatar sanoi ja minä lupasin. Kävin vaihtamassa työasuni ja kiinnitin kullatun nimikyltin takkini rinnukseen. Näin aamusella minulla ei oikeen ollut muuta tehtävää, joten nojailin respan tiskiin ja juttelin työkaverini kanssa niitä näitä.
Juttelumme keskeytyi, kun melko nuorehko, minua ehkä vuoden tai kaksi vanhempi nuori nainen tuli kirjoittautumaan ulos hotellista. Tutkin katseellani naisen ulkoasua ja totesin sen melko uskaliaaksi. Kateeksi kyllä kävi naisen blondeja pitkiä hiuksia, sillä itse menin joskus 16 vuotiaana värjäämään hiukseni mustaksi, enkä saisi enää takaisin luonnollista väriäni, joka muistutti huomattavasti tuon naisen hiusten väriä.
-Mulla oli joskus viel ennenku täytin 16 ni ton väriset hiukset, mainitsin työkaverilleni tiskillä, kun nainen oli ehtinyt jo ulos hotellista.
-Eikä? Ihan tosi? Ei ois ikinä uskonu. Noi mustat näyttää nii luonnollisilt sulle, Anne hämmästeli.
-Niihän se joo on, mut välil tekis kyl mieli et ois viel ne blondit hiukset, sanoin ja hymyilin haikeasti.
Samassa respan puhelin alkoi soida ja jouduimme taas keskeyttämään keskustelumme. Anne vastasu puhelimeen ja sanoi asian hoituvan tuossa tuokiossa.
-Missähän se Maria oikee kuppaa ku pitäis töitä tehä, Anne nauroi.
-No mitäs nyt?, kysyin ihmeissäni.
-Huoneesee 707 pitäis mennä vaihtaa lakanat. On varmaan viimeyönä jaettu rakkautta, Anne kuiskasi minulle ja vinkkasi silmää. Pidättelin naurua ja kun vihdoin sain itseni kuriin sanoin:
-Mä voin mennä. Eihän mulle seisoskelusta makseta.
-Mut sun käsi, Anne väitti vastaan.
-Enköhän mä pärjää, naureskelin ja lähdin hakemaan puhtaita lakanoita varastosta.
Koputin huoneen 707 oveen, mutta kun kukaan ei vastannut mitään, käytin henkilökunnan kulkukorttiani ja avasin oven.
-Siivooja!, huikkasin kovaan ääneen, mutta vastausta ei vieläkään tullut. Astuin rohkeasti sisään ja kuljin sänkyjen luokse. Se kumpi tarvitsi siistimistä näkyi aivan selvästi, sillä toinen pedeistä oli siististi pedattu. Vaihdoin lakanat siisteihin, poimin likaiset lakanat ja suoristin selkäni lähteäkseni.
-Mitä vittua, karkasi suustani pienenä pihahduksena, sillä näin nurkassa olevan kitaran. Kitaran tunnistamiseen ei tarvittu paljoa, sillä olinhan nähnyt sen vastikään. Katsahdin lakanoita käsissäni ja samassa inhon väreet kulkivat kehoni läpi ja lakanat tippuivat käsistäni siihen paikkaan.
-Toinen siivooja tulee hakemaan likaiset lakanat viiden minuutin sisällä, huusin ääni väristen ja käännyin kannoillani lähteäkseni.
Kylpyhuoneen ovi avautui ja kanssani samaan huoneseen astui Tom rastat märkänä ja pelkkä pyyhe päällään. Jähmetyimme molemmat paikallemme ja tuijotin Tomia silmiin ilme värähtämättä.
-Nana?, Tom kysyi epäuskoisesti.
-Voi jumalauta. Miks tän pitää mennä näin?, voihkaisin ääneen. Tom vain katsoi minua ihmeissään, sillä ei ymmärtänyt mitä sanoin suomeksi.
En tiedä mikä minuun meni, mutta tunsin itseni petetyksi ja suustani alkoi tulla sanoja englanniksi.
-Sä saatanan huorapukki mitä vittua sä teet?! Tän on pakko olla jotain vitun huonoa pilaa!, huusin Tomille päin naamaa ja lähdin huoneesta vihaisena.
-Nana!, Tom huusi perääni, mutta en kuunnellut enää. En ehtinyt kovinkaan kauas, kun Tom juoksi perääni pelkät farkut jalassa.
-Painu helvettiin!, karjasin ja kiihdytin tahtiani.
-Nana sä et ymmärrä!, Tom yritti saada minua rauhoittuman.
-No vittu mitä mä en ymmärrä?! Sitä et sä panet joka saatanan muijaa joka etees tulee?!, huusin hänelle ja suuntasin kohti portaikkoa.
-Nana odota!, Tom huusi tuskastuneena minulle. Pysähdyin ja käännyin hitaasti Tomia kohti. Ilmeeni kertoi sillä hetkellä enemmän, kuin sanat olisivat ikinä voineet kertoa.
-Enkö mä todellakaan merkinny sulle mitään?, kysyin äänellä, joka tuskin kuului. Tom näytti kamppailevan kahden vaiheilla, mutta lähti kävelemään minua kohti.
-Älä tuu yhtään lähemmäs, varoitin häntä ja toivoin, etten olisi ikinä lähtenyt vaihtamaan noita lakanoita. Tom ei kuitenkaan kuunnellut, vaan tuli aivan eteeni ja nosti kätensä poskelleni.
Olisin läpsäissyt käden pois, ellei se olisi tuntunut niin hyvältä.
-Anna anteeks Nana. Mä tein ihan helvetin tyhmästi. En ois ikinä uskonu et nään sua viel, Tom kuiskasi korvaani ja painoi rohtuneet huulensa omiani vasten. Työnsin päättäväisesti Tomin pois, vaikka olisin voinut olla siinä ikuisesti.
-Miks sä et soittanu mulle?, kysyin itku kurkussa.
-Aha? Mä yritin soittaa vaik kuinka monta kertaa, Tom sanoi närkästyneesti.
-No et varmana oo!, suutuin hänelle, sillä kaiken lisäksi hän kehtasi vielä valehdella minulle.
-Kuule mulla on vieläkin sun numero tallessa! Alas tulla sieltä, Tom sanoi ja nykäisi minua siitä terveemmästä kädestä.
-Mitä helv?, yritin riuhtaista itseni irti, mutta Tomin ote piti.
-Eiku nyt tulet sieltä, Tom vastasi ja veti minua perässään takaisin huoneeseen.
Jäin ovelle seisomaan, kun Tom lähti kaivamaan laukkujaan. En todellakaan olettanut enään näkeväni tuota kyseistä lappua.
-No mitäs siihen sanot?, Tom sanoi omahyväsesti, kun tuijotin lappua. Vähitellen tunsin kuinka puna alkoi nousta poskilleni, joten laskin katseeni alas.
-Nana?, Tom kysyi ihmeissään.
-Täs on virhe, mutisin hiljaa. Tom katsoi minua tovin ja purskahti sitten hervottomaan nauruun.
-Anteeks, sanoin ja nojasin tyypertyneenä seinään.
Tom hymyili minun omaa vinoa hymyään ja veti minut tiukkaan syleilyynsä.
-Anna anteeks Tom, nyyhkytin ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.
——–
Siinä olikin sitten tekstiä, mutta ei tätä voinut kahteen eri osaankaan jakaa (;
Itse pidän osasta aivan mielettömästi ja voin myöntää suunnitelleeni
tuota Aleksi kohtausta jo melko kauan. Tom<3Nana (: Mitä mieltä te
olitte? Osaa #12 kirjoittaessani kuuntelin varmaan 90x Northerin Frozen Angel
kappaletta. Suosittelen lämmöllä kuuntelemaan ja katsomaan sen videon,
vaikket kyseisestä musiikista tykkäisikään. Jatkattehan lukemista (:
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 2 Kommenttia »
#11 EI!
Kellon viisari mateli sekunti sekunnilta hitaammin ja tuntui kuin se pysähtyisi juuri ennen kuin se saavuttaisi kolmen. Vihdoin opettaja aloitti läksyjen antamisen. Kuuntelin hajamielisesti opettajaa samalla, kun tungin kirjoja laukkuuni. Älä katso kelloa, käskin itseäni mielessäni ja samassa huomasin taas tuijottavani seinällä roikkuvaa kelloa. Suljin silmäni ja odotin. Samassa koulun vanha kello alkoi rääkymään korvia vihlovalla tavalla ja ilmoitti tunnin päättymisestä. Minulle se merkitsi koulupäivän päättymistä. Nappasin laukkuni viereiseltä tuolilta ja ampaisin aulaan hakemaan takkiani.
Olin ottanut tälle päivälle aikaisemman työvuoron, sillä minulla olisi illalla täysin muuta tekemistä. Asuntoni vara-avain oli Saralla ja hän lupasi pitää Jennaa silmällä. Juoksin bussipysäkille ja lähdin hotellille, missä olin aloittanut työt muutama kuukausi sitten.
Saapuessani hotellin eteen, poltin tupakan jonka jälkeen siirryin työntekijöille varattuun tilaan. Siellä minua odotti todella suuri yllätys. Kaikki työkaverini seisoivat edessäni ja huusivat yhtä aikaa:
-Hyvää syntymäpäivää Nana!
-Apua! Mitä te nyt tällätavalla, vastasin ja kiitin heitä. Kun olin halannut kaikkia, hotellin omistaja, eli minun pomoni ja koko hotelin johtaja, ojensi minulle pienen lahjapaperiin käärtyn paketin. Avasin jännittyneenä paketin ja jäin tuijottamaan suu auki sen sisältöä.
-Nyt sä sitten olet aidosti yksi meistä, johtajatar sanoi ja hymyili niin, että silmäkulman rypyt korostuivat. Paketissa oli kullattu metallilaatta, johon oli kaiverrettu “nana”. Jokaisella työntekijällä oli sellainen ja nyt minä vihdoin kuuluin hotellin vakio kalustoon.
Jutustelimme siinä vielä tovin, kunnes meidän oli pakko aloittaa työt. Harjasin ja luuttusin lattioita aivan onneissani. Liitelin pitkin käytäviä imuri mukanani ja petasin sänkyjä valkoisessa unelmien pilvessä. Hyräilin itsekseni KoRn-nimisen bändin “Let’s Get This Party Started”- kappaletta, tanssahtelin tiskin ympärillä ja täyttelin esitelokeroita. Kun sain viimeisetkin esitteet oikeille paikoilleen, huikkasin johtajattarelle ja kiitin vielä nimikyltistä.
Kompuroin kiirehtiessäni, mutta se ei menoani haitannut millään tavalla. Bussin odottelun sijasta lähdin juoksemaan kotiin ja poikkesin matkalla Subwayssa hakemassa pienen päivällisen tapaisen aterian.
Hiivin rappukäytävässä kuin paraskin varas ja varoin pitämästä meteliä. Viimeisellä portaalla kuitenkin kompastuin omiin jalkoihini ja pidin samanlaista meteliä, kuin hiiren nähnyt norsu posliinikaupassa.
Ovi pamahti auki ja Jenna syöksyi luokseni.
-Nanaaaa!!!!, Jenna hihkui.
-Mitäh? Joko sä alotit ryyppäämisen, nauroin ja näytin Jennalle kieltä.
-Enkä! Mut joko me alotetaan ne bileet tällä vuosisadalla?, Jenna kysyi ja torui minua samalla.
-No joidenki pitää käydä töissä et niil on varaa irrotella yhtenä iltana. Katokku kaikki ei saa vanhemmiltaa rahaa toisin ku Eräät, naureskelin samalla, kun menin sisään. Siellä totisesti oli kaikki. Mietin jopa miten ihmeessä he ovat saaneet kaikki mahtumaan pieneen asuntooni. Samassa huoneessa minua odotteli: Jenna, Sara, Milka, Taru, Jesse, ja paljon muita. Jopa Aleksi oli kutsuttu, sillä hän oli pyytänyt anteeksi viimekertaista ja luvannut käyttäytyä tällä kertaa kunnolla. Sain lahjoja laidasta laitaan, viskipulloista snapsilaseihin ja makukondoomeihin. Muutamat lahjat menivät todella överiksi ja heitin ne piiloon laatikkoon, jossa niiden pitäisi pysyä piilossa.
Paras lahja kuitenkin viimeiseksi. Olimme jääneet ilman Tokio Hotellin keikan lippuja, mutta tuossa minä seisoin ja pitelin käsissäni kolmea lippua kentälle. En totisesti tiennyt mitä sanoa.
-Kiitos, sanoin hiljaisella äänellä ja halasin Jennaa sekä Saraa, jotka olivat verellä ja hiellä metsästäneet minulle liput.
Sitten vasta alkoivat kunnon juhliminen. Joimme, tanssimme ja saimme todistaa strippaus esitystä ála Jesse&Aleksi. Molemmat pojat olivat todella kovassa kunnossa ja molemmilta erottui selvästi sixpack. Pojat saivatkin melko pian näytöksensä jälkeen tytöistä seuraa. Pelasimme pullonpyöritystä ja pääsin huutelemaan parvekkeelle, vilauttelemaan ja tekemään kaikke muuta…miten sen nyt sanoisi… jännää? No mutta siitä ei sitten puhuta. Silloin tällöin joku sammui mitä kummallisimpaan paikkaa ja lopulta alkoholi alkoi vaikuttaa minuunkin liian väkevästi ja sammuin niille sijoilleni.
Tuntui siltä kuin joku olisi takonut vasaralla päähäni. Pikkulintu, joka saapui lirkuttelemaan aamunsa iloksi, kuulosti pahemmalta kuin ikinä. Samassa jostain kuului kiroilua ja samalta suunnalta lensi sukkanippu. Suoraan avonaisesta parvekkeen ovesta ulos ja parvekkeelta alas. Hymähdin itsekseni ja tarrasin kädellä päästäni kiinni. Nousin hitaasti ylös ja menin sulkemaan parvekkeen oven. Sisällä oli jäätävän kylmä, sillä näin syksyllä aamut olivat todella kylmiä. Katsoin kelloa ja totesin olevani myöhässä koulusta. Laahustin huoneeni poikki ja hypin sinne tänne sammuneiden kavereideni yli.
Minun tuuriani tietysti oli, ettei minulla ollut jäljellä enää yhtäkään päänsärkytablettia. Vaihdoin vaatteet ja harjasin hiukseni jotenkin siistiksi. Eilisen meikit olivat vielä naamassa, joten siistin niitä vain hieman.
Puoliltapäivin asuntoni alkoi olla melko tyhjä. Ihmiset olivat keränneet tavaransa ja lähteneet kotiin ja sitä kautta kouluun, myöhässä. Itseasiassa minäkin olin jo huomattavasti myöhässä, mutta ei se lukiossa niin haitannut. Olin lainannut Saralle ja Jennalle vaatteitani, sillä heidän omansa suoraan sanoen haisivat todella pitkälle. Vaatteeni olivat hieman liian pieniä heille, mutta emme välittäneet siitä sen enempää ja lähdimme kävelemään koululle. Hyvällä tuurilla kerkeisin yhteiskuntaopin tunnille ja huonolla tuurilla joutuisin suoraan biologian tunneille. Kaivoin tpakka-askiani laukusta, mutten löytänyt sitä mistään.
-Voi saatana! Mul unohtu röökit himaa, valitin Jennalle ja Saralle.
-Mä voin heittää sulle yhen, Jenna mutisi. Sara ei edes polttanut tupakkaa, sinäänsä ihailtavaa.
Kiitin Jennaa ja lupasin maksaa takaisin. Päänsärky ei meinannut mennä ohi millään, mutta sitä se viinan juonti teettää.
Laahustin tunnille kymmenisen minuuttia myöhässä ja lysähdin omalle paikalleni. Yritin keksiä jonkun hienon selityksen myöhästymiselleni, mutta yhteiskuntaopin opettajani ei ollut kovinkaan vakuuttunut. Yritin parhaani mukaan seurata opetusta mutta sen teki vaikeaksi se, että kirjoituksestani ei saanut mitään selvää käsieni tärinän vuoksi. Kirjaimet pyörivät silmissäni ja olin aivan varma, että taululla olevassa havainnollistus kuvassa oleva tikku-ukko näytti minulle keskisormea. Painoin pääni käsieni väliin ja yritin saada tärinän loppumaan.
-Nana?, opettaja kysyi huolestuneella äänellä.
-Niin?, mutisin nostaen hieman päätäni.
-Sä olet aika kalpea. Ootko sä kunnossa?, opettaja tutkaili minua ja puhui liioitellun selkeällä äänellä.
-Mh…Nojoo mul oli eilen synttärit, selittelin ja kohautin olkapäitäni.
-Ahaa no siinä tapauksessa minä ymmärrän. Onkos sulla päänsärkylääkettä?, hän jatkoi.
-Eipä oo ei, sanoin ja painoin pääni takaisin alas koettaen saada sisälmykseni pysymään paikoillaan. Opettaja tuli viereeni ja ojensi pienen pyöreän pillerin vesilasin kera.
-Tän pitäis auttaa ainaki siihen ettei toi pöydän kolina kuulu toiseen päähän koulua, hän virnisti ja jatkoi opetusta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Laitoin tabletin huulieni väliin ja kulautin vettä perään. Yskäsin muutaman kerran, mutta sitten pilleri suostui menemään alas.
Välitunnilla oloni oli jo huomattavasti parempi ja niin oli myös Saran ja Jennan. Juttelimme eilisestä illasta ja totesimme, että juomisen olisi voinut jättää hieman vähemmälle varsinkin, kun Tokio Hotellin konsertti olisi seuraavana iltana. En vieläkään ollut ymmärtänyt sitä tosiasiaa, että näkisin Tomin taas pitkästä aikaa. Enhän kuitenkaan olisi voinut uskoa, että Tom ikinä näkisi minua sieltä muiden joukosta. Olinhan hänelle vain yhden yön juttu, niin minä ainakin ajattelin.
-Mitä sä pistät päälle?, Sara kysyi minulta.
-En mä viel tiiä. Jotain iha perus varmaa. Farkut ja joku paita, selitin ja jatkoin vielä:
-Entä te sitte?
Jennalla oli selvät suunnitelmat, mitä hän pukisi päälle ja siinä menikin tovi jos toinenkin kun hän yksityiskohtaisesti kertoi meille asuvalinnastaan. Sara sanoi pistävänsä jotain samantyylistä mitä hänellä oli viimeksikin päällä.
-Ainii! Millon me mennää jonottaa sinne?, kysyin äkkiä.
-Oisko joskus suoraa koulusta?, Sara ehdotti.
-Ei päästä ikin eturivii jos mennää vast niin myöhää. Lintsataa kokonaa ja mennää siin joskus puolen päivän aikoihi, Jenna sanoi määrätietoisesti.
-Mut siit tulee sit hirveet selvittelyt. Tullaa normisti kouluu mut lähetää sit ruokkiksel?, ehdotin itse
-Käy mulle, Sara sanoi
-Kuin myös, Jenna säesti. Se oli siis päätetty. Huomasimme kellon olevan jo paljon ja lähdimme kiireen vilkkaa tunneillemme.
-Mä todellakin nään Tom Kaulitzin tänään, sanoin tyypertyneenä ja lysähdin sängylleni. Ajattelin jo tekeytymistä kipeäksi, mutta lämpö jota tunsin sisälläni, pakotti minut valmistautumaan. Olimme soitelleet toisillemme aamun varhaisista tunneista asti ja olin onnistunut juomaan jo pannullisen kahvia, vaikken vielä ollut edes koulussa. Toivottavasti en saa mahahaavaa, ajattelin itsekseni. Tungin ylimääräisen tupakka-askin laukkuuni ja tietysti tulitikut, jos sytkäristä loppuisi bensa. Minulla oli rahaa vain viisi kymppiä, mutta en minä ollut aikeissakaan ostaa sieltä mitään. Juomapullo odotuksen ajaksi ja ylimääräinen huppari, jos sattuisikin tulemaan kylmä, olihan nyt jo melkein lokakuu ja talvi teki tuloaan.
Olisi aivan liian aikaista lähteä kouluun, mutta kotonakin olisi turha kökötellä. Tarkistin, että kaikki oli mukana ja lähdin kävelemään hiljalleen koululle, eipähän tulisi kiire.
Odottelin aulassa ja olin jo menossa, kun Sara ja Jenna vihdoin suvaitsivat saapua paikalle.
-No voi jumalauta mikä siinä kesti!, kysyin Jennalta ja puin takkini päälle.
-Hei ota iha iisisti. Kyl me keretää, Sara rauhoitteli minua. Sara oli oikeassa, olin aivan raunioina, sillä näkisin pian hänet.
-Millon dösä tulee?, kysyin hieman rauhallisemmin.
-Hmmm…About niinku kahen minuutin päästä, Jenna sanoi ja lähdimme juoksemaan kuin viimeistä päivää bussipysäkille.
-Voi vittuuuuu!, huusimme yhteen ääneen kun näimme bussin tulevan takanamme. Kiihdytimme vielä hieman vauhtia ja kerkesimme kuin kerkesimmekin bussiin.
-Mitä teil on mukana?, Sara kysyi ja kerroimme molemmat mitä olimme ottaneet mukaan.
-Oon ajatellu tupakoinnin lopettamist, sanoin kuin ohimennen ja molemmat, Sara ja Jenna kääntyivät katsomaan minua suu auki.
-Mitäh?! Sinäkö, Jenna sanoi tirskuen.
-No ei ehk tänää mut kumminki tän viikon aikana, mutisin ja mietin millaista helvettiä siitä tulisi.
Bussi pysähtyi ja me hyppäsimme ulos. Jouduimme pitämään kiirettä, sillä emme olleet ainoita, jotka tahtoivat hyvät paikat keikalta. Saimme paikat jonon alkupäästä, mutta emme kuitenkaan olleet ensimmäisiä.
Monen aivan liian pitkän tunnin ja tupakan jälkeen ovet avautuivat. Valtava väkijoukko alkoi kiljua ja liu’uimme massan mukana sisälle. Emme jääneet aulaan pyörimään vaan suunnistimme suoraan kentälle hakemaan hyvät paikat. Pääsimme kolmanteen riviin, mikä oli sinäänsä helpotus, mutta toisaalta se sai sydämeni hakkaamaan entistä lujempaa.
Minuutti minuutilta hetki lähestyi. Huomaamatta puristin käsiäni nyrkkiin ja odotin. Vihdoin, Vihdoin! Tokio Hotel saapui lavalle. Kyynel valui pitkin poskeani ja kasteli paitani. Gustav, rumpali saapui ensimmäisenä lavalle ja yleisö kiljui innoissaan. Seuraavana lavalle saapui Georg, basisti. Ihmiset riehaantuivat entistä enemmän. Sydämeni tykytti rinnassani ja tuntui siltä kuin se minä hetkenä hyvänsä löisi viimeisen lyönnin. Yleisö kiljui kuin viimeistä päivää kun hän, Tom saapui lavalle. Silmistäni valui kyyneleitä. En tehnyt muuta kuin seisoin, sain vihdoin nähdä hänet. Billin saavuttua keikka alkoi, mutten seurannut sitä.
Koko keikan aikana Tom ei edes vilkaissut minua, vaikka olin niin lähellä lavaa. Ei kertaakaan. Tunsin kuinka suuri viilto avautui ja alkoi vuotaa verta. Jäsenet lähtivät yksi kerrallaan lavalta ja nyt minä en enää itkenyt onnesta vaan siksi, että minuun sattui. Kun valot syttyivät, käännähdin kannoillani ja lähdin tunkeutumaan väkijoukon läpi. Minun olisi päästävä pois. Nyt Heti!
———-
Noniin osa 11 on sitten valmis. Olen itse tyytyväinen
lopputulokseen ja tunnen suurta sympatiaa Nanaa kohtaan.
Mitä te piditte? Mitä luulette Nanalle käyvän?
Suunnittelin osaa todella hartaasti ja jatkokin on jo suurinpiirtein
tiedossa. Kiitos kun luit ja muistathan kommentoida<3
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 4 Kommenttia »
#10 Kyllä tästä vielä noustaan!
Kuulin jonkun kiljuvan ja hätkähdin hereille. Meni aikansa kun ymmärsin olevani omassa kodissani ja istuvani juuri nyt omalla sohvallani. Kuuntelin hiljaa ympärilleni, mutta en kuullut kuin oman katkonaisen hengitykseni. Lopulta ymmärsin kiljunnan tulleen omista keuhkoistani. Nostin käteni rintakehälleni ja tunsin sydämeni hakkaavan kiihtyneenä sekä ihoni olevan kylmästä hiestä märkä.
-Se oli vain painajaista, yritin rauhoitella itseäni. Käännyin katsomaan punaisia numeroita pimeässä, jotka näyttivät kahtakymmentäseitsemää yli neljä.
Lysähdin takaisin sohvalle ja yritin miettiä miksi olin täysissä pukeissa.
-EI!, kiljaisin samassa kun muistini mitä Aleksi oli ollut tekemässä. Käteni tärisivät ja yritin estää itseäni panikoimasta.
-Mitään ei tapahtunu…mitään ei tapahtunu, hoin itsekseni ja tunsin olevani täysin sekaisin.
Olin luultavasti sammunut sohvalle päästyäni kotiin eilisen baari-illan jälkeen. No enään en saisi unta, joten päätin keittää teetä ja yrittää rauhoittua.
Samalla, kun teevesi kiehui keittiössä, suunnistin määrätietoisesti kohti vaatekaappiani sytytellen samalla muutaman pöytälampun huoneesta. Kaivoin kaapin pohjalta paksun kirjekuoren ja otin suuren t-paidan, joka oli vaatekasan päälimmäisenä. Nappasin kaivamani tavarat mukaan ja viskasin ne sängylleni. Kiiruhdin takaisin keittiöön, kaivoin suuren kupin johon heitin teepussin ja kaadoin päälle kuumaa vettä. Laitoin vielä sokeripalan kuppiin ja lähdin kohti sänkyäni. Istahdin peiton päälle, laitoin kupin yöpöydälleni ja katsoin kirjekuorta.
-Onkohan sulla nää enää ees tallessa?, kysyin itsekseni ja hymähdin. Kirjekuoressa oli pinkka valokuvia minusta ja Tomista.
-Tom, sanoin hiljaa ja nuuhkaisin suurta t-paitaa, jossa tuoksui vieläkin hänen hyväntuoksuinen ja miehekäs partavetensä tai deodoranttinsa, mistäs minä tietäisin kun en ikinä päässyt edes kysymään.
Selailin valokuvia ja hörppäsin silloin tällöin kuumaa teetä. Löysin kaksi samanlaista kuvaa ja siitä sainkin idean. Kaivoin pöytälaatikostani sakset ja leikkasin Tomin kuvan irti valokuvasta. Hain lompakkoni ja laitoin kuvan kuittien sekaan.
-Musta taitaa olla tulossa pehmo, sanoin katsoen syyttävästi hänen kuvaansa ja lopulta naurahdin itselleni.
-Se ei pelaa joka pelkää, virnistin vielä itselleni ja tunsin tulevani hulluksi, kun puhuin itsekseni.
Katselin kuvia, lajittelin niitä siihen järjestykseen mikä oli minusta kivoin, naureskelin tietyille kuville ja viimeisenä laitoin pieneen kehykseen yöpöydälleni kuvan, mistä Tom oli tahtonut kopion.
-Katos nyt mitä sä oikeen mulle teet. Mustahan tulee ihan teinityttö kun teen tällasta, toruin kuvassa olevaa Tomia ja mietin miltäköhän keskusteluni mahtoi ulkopuolisesta näyttää.
Jätin kuvat levälleen sängylleni ja menin parvekkeen ovelle tupakalle. Hengitin savua syvälle keuhkoihini ja mietin missä Tom mahtoi juuri nyt olla. Ainakin me nähään samat tähdet, ajattelin ja tuijotin sarastavan aamun tieltä pakenevia yön tähtiä. Kylmä tuulenpuuska sai minut havahtumaan haaveistani ja tunsin polttavaa kipua sormissani.
-Saatana, sihahdin ja päästin otteeni tupakasta, joka oli palanut liian lähelle sormiani. Pistin sormen suuhun ja nostin toisella kädellä tupakan tumpin maasta tuhkakuppiin. Menin takaisin sisälle ja siirsin valokuvia, jotta pääsisin sängylleni makuulle. Tuijotin kattoa ja aloin hyräillä huomaamatta kappaletta, joka kuulosti kaukaisesti tutulta, en vain saanut mieleeni miksi.
Viimeisen kappaleen loputtua nousin istumaan, sammutin i-podini ja laitoin sen yöpöydän laatikkoon. En ollut saanut enää silmänräpäystäkään unta, olin vain tuijottanut kattoa ja etsinyt siitä mielenkiintoisia yksityiskohtia.
-Hmm… Lauantai, mutisin ja mietin mitä tekisin. Venytin jäykköjä lihaksiani ja taivuttelin selkääni, kunnes kuulin kovan rasahduksen. Ah… nyt on hyvä, ajattelin ja nousin ylös.
Laahustin kylpyhuoneeseen, heitin ylisuuren t-paidan, jonka olin vaihtanut yöpaidaksi, lavuaarin viereiselle pöydälle ja menin suhkuun. Lämmin vesi tuntui ihanalta kireiden lihaksieni päällä, mutta tiesin ettei se auttanut virkistäytymisessä laisinkaan. Nautin vielä hetken lämpimästä vedestä, kunnes väänsin suhkun monta astetta kylmemmälle. Vaistomaisesti siirryin nopeasti pois suihkun alta, mutta pelkällä tahdon voimalla pesin naamani jäätävällä vedellä.
-Saatana ku osaa pänniä noi kylmät suihkut, kirosin samalla kun kääriydyin suureen pyyhkeeseen. Kaivoin vanhat lökärini kaapista ja puin päälleni ensimmäisen käteeni sattuvan topin. Kävelin parvekkeelle ja nappasin matkalta mukaan tupakka-askini ja tulitikut. Pitäis varmaan miettiä uudestaan sitä tupakoinnin lopettamista, ajattelin kuunnellessani hiljaista aamua. Vedin viimeiset savut keuhkoihini ja annoin niiden valua hiljalleen hengitykseni mukana ulos.
Suljin parvekkeen oven ja laitoin hupparin päälleni. Ilma oli huomattavasti viilentymässä kun kuljimme kohti syksyn kylmiä, pimeitä myrskyiltoja. Lukiotkin alkaisivat taas maanantaina, voi sitä olinkin tässä eniten kaivannut. Huokasin ja otin tietokoneeni laatikostaan. Laitoin sen käynnistymään samalla kun itse menin keittiöön tekemään itselleni jotain aamupalan tapaista. Tullessani takaisin tietokoneelle kannoin mukanani kahta mahdottoman tavallista leipää. En oikein ole ikinä ollut hyvä pienten ja nopeiden ruokien kanssa, mutta kun minulle antaa tarpeeksi aikaa ja aineksia, saatan loihtia vaikka minkälaisia aterioita. Odotellessani tietokoneeni päivitysten asennuksen valmistumista mietiskelin minkälainen luokka minulla tänä vuonna olisi. Vihdoin monen aivan liian pitkältä tuntuneen minuutin kuluttua pääsin vihdoin avaamaan internetin.
Menin kouluni sivuille ja olin kirjautumassa sisään kun tietokoneeseeni pomppasi ylimääräinen ruutu: Väärä tunnus tai salasana. Kirjautuminen epäonnistunut.
-Voi paska, parahdin ja kirjoitin salasanan uudelleen. Taas sama ruutu pomppasi esiin ja olin menettää hermoni. Vasta useamman kokeilun jälkeen sain kirjauduttua sisään. Huokasin helpotuksesta ja menin tarkistamaan saapuneet viestini. Suurin osa saapuneista viesteistä oli tavallisia ilmoituksia erilaisista kerhoista sun muista sellaisista. Kirjoitin tulevan lukujärjestykseni paperille ja laitoin sen kalenterini väliin. Katsoin vielä bussiaikataulut ja suljin tietokoneeni.
Astuessani bussiin tunsin kuinka ihmisten katseet kääntyivät minuun. Maksoin ripeästi bussilippuni ja menin mahdollisimman taakse istumaan, karkuun uteliaita katseita. Se ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla, eikä hillinnyt kenenkään uteliaisuutta tuijottaa minua. Kuulin kuinka takanani istuvat tytöt supisivat jotain ja yritin kuunnella paremmin, jotta saisin tietää mistä oli kyse.
-Eiks toi oo sen Tokio Hotellin kitaristin tyttöystävä? Siis niist se suomalainen, toinen tytöistä kuiski.
-Kyl varmaa. Se näyttää ainaki iha samalt ku siin kuvas, toinen vastasi. Voi helvetti, ajattelin mielessäni. Tietysti minut tunnistettaisiin niistä lehtiartikkeleista. Painoin pääni bussin ikkunaan ja samassa sain mielestäni todella hyvän idean. Käännyin tyttöjä kohti ja tutkiskelin heitä pikaisesti katseellani. Toinen oli pitkä ja tummahiuksinen, hieman liian laiha ja käytti aivan liikaa meikkiä. Toinen tyttö oli taas vaaleahiuksinen, mutta käytti samalla tavalla aivan liikaa meikkiä sekä karmeita muotivaatteita.
-En nyt sanois et oisin ollu sen tyttöystävä. Ehkä enemmänki läheinen ystävä. Eihän se muuten ois mua tänne varmaa jättäny, sanoin kovalla äänellä ja hymyilin tytöille viekkaasti. Molemmat tytöt kirjaimellisesti jäätyivät siihen paikkaan. Tummatukkainen tyttö yritti saada jotain sanotuksi mutta suustaan hän päästi pelkkää katkonaista änkytystä. Kohautin olkapäitäni kun kumpikaan ei sanonut enää mitään ja käännyin takaisin oikeinpäin. Samassa takanani alkoi taas kova supina ja supatus.
-Siis jumalauta eiko voi sanoa suoraan asiaansa ku mä en jaksais kuunnella tota supatusta, sanoin äreästi ja katsahdin heitä. Molemmat menivät aivan sanattomiksi, kunnes blondi avasi suunsa:
-Kysy sä, hän sanoi.
-Enkä ku sä, tummahiuksinen vastasi toiselle tytölle ja yritti vältellä terävää katsettani.
-Ethän sä sit suutu, blondi mutisi katsellessaan alas.
-No miks ihmeessä mä suuttuisin, sanoin ja päästin raikuvan naurahduksen.
-Eiku sitä me vaa ku… Oottekste niinku…. krhm?, blondi sanoi ja hänen naamansa alkoi muistuttaa glittereillä värjättyä tomaattia. Pidättelin nauruani ja tokaisin kuin ei mitään:
-Ai harrastanu seksiä? No ei todellakaan. Mitä te oikeen kuvittelette, sanoin heille hieman toruvasti ja lopulta en enää voinut pidätellä nauruani vaan nauroin oikein sydämeni pohjasta. Jopa sieltä asti missä pitkä viiltoni majaili. Tyttöjen suut loksahtivat auki ja samassa minun oli todettava, että tämä olisi minun pysäkkini. Vilkutin heille ja toivotin hyvät jatkot samalla, kun astuin bussista ulos.
Sinä päivänä ostin kaikki koulutarvikkeeni ja kävin yhdessä työhaastattelussa. Olin hyvin ylpeä itsestäni sillä sain paikan erään hotellin siivoojana. Työ ei ollut kummoinen, mutta maksu oli yllättävän hyvä. Tutustuessani hotelliin, minulle annettiin oma työasu ja sain oman kaappini. Olin todella iloinen paikasta, eikä hotelli ollut mikään huonolaatuinen. Käytävät olivat hyvin huoliteltuja ja huoneet laadukkaita. Baareja tai sellaisia ei hotellissa ollut, eikä se minua haitannut. Kiitin työpaikasta ja pyysin saavani mahdollisesti iltavuoroja tai viikonloppuvuoroja. Se kävi työnantajalleni mainiosti. Vanha rouva oli erittäin mukava ja hänestä oli hyvä saada nuorta verta mukaan hotellin toimintaan. Kiitin vielä kerran ja lähdin kotiin.
Kotona puhuin Saran kanssa puhelimessa myöhään iltaan. Lopulta olin niin väsynyt, että nukahdin miltei heti päästyäni sänkyyni. Hymyilin onnesta, kunnes yö kietoi minut tummaan viittaansa.
Hapuilin kädelläni meluavaa herätyskelloani ja napautin sen pois päältä. Vielä viisi minuuttia, ajattelin ja kääriydyin entistä tiukemmin lämpimään ja pehmeään peittoon. Herättelin hiljalleen itseäni horroksesta ja availin silmiäni. Punainen valo iski silmääni, 7:30.
-Voi jumalauta helvetti saatana ei kello voi olla noin paljon vittu en mä voinu nukahtaa uudestaa!!, kirosin kuin viimeistä päivää ja kompuroin sängystä ylös. Tein samalla miljoonaa asiaa: harjasin hiuksia, puin päälle, meikkasin, söin aamupalaa, pakkasin reppuni, etsin lompakkoni ja kaikkea muuta mahdollista. Olin ennätysajassa valmis kouluun. Vedin lenkkarit jalkaan ja otin takin naulasta ja samassa olin jo ulkona.
-Voi helvetti. Voi helvetti. VOI Helvetti!, hoin samalla kun juoksin henki hieverissä kohti koulua. Ensimmäinen koulupäivä tänävuonna ja myöhässä, ajattelin paniikissa. Olen aivan mahtava abi, ajattelin ja juoksin koulun pääovista sisään. Aula huusi tyhjyyttään sillä kaikki olivat jo odottamassa tunnin alkua. Kävin viemässä takkini naulakkoon ja samassa kello pärähti soimaan.
-Shit! Mä en muistanu et tää on näin korvia raastava kello, kirosin ja juoksin kohti luokkaani. Ovi sulkeutui juuri edestäni ja potkaisin raivoissani ovea.
-Hienoa. Niin helvetin hienoa!, minä karjaisin ja nojasin seinään. Ensimmäinen päivä, ensimmäinen tunti ja tietysti myös ensimmäinen myöhästyminen näköjään kävelevät käsi kädessä.
Pääsin vihdoin luokkaan ja pyysin nöyrästi anteeksi myöhästymistäni. Vanha tuttuni näytti varanneen paikkaa minulle joten menin hänen viereensä ja kiitin. Yritin tasaannuttaa hengiystäni sillä kylmässä ilmassa juokseminen ei ollut vahvuuksiani. Kuuntelin toisella korvallani opettajan nimenhuutoa ja heilautin kättäni kuullessani oman nimeni. Luokkajako oli muuten sama kuin viime vuonna, muutamaa pientä vaihdosta lukuunottamatta. Pahin muutos oli se, että Aleksi oli siirretty luokalleni ja istui juuri tällä hetkellä muutaman pulpetin päässä minusta. Koko tunnin aikana hän ei edes katsahtanut minuun. Olin siitä oikeastaan melko hyvilläni. Ruokatuntiin mennessä olin jo ehtinyt kyllästyä kouluun ja kusipäisiin opettajiin. Ainoa tunti jolla olin jaksanut keskittyä oli Saksan tunti, ihmekkös tuo. Jonottaessani ruokalaan yritin etsiä Saraa ja Jennaa kysyäkseni pääsivätkö he samalle luokalle, olihan sentään viimeinen vuosi ja he olivat olleet ensimmäiseltä luokalta saakka samalla luokalla. Ainoat hyvät puolet koulussa olivat ruokailu ja se että koulu loppuisi kokonaan tämän vuoden jälkeen. Istuin pöydänääreen ja laskin tarjottimen eteeni. Samassa eteeni paiskattiin suuri juliste ja minulta meni pasmat sekaisin. Köhin kurkkuuni juuttuneen palan pois ja katsahdin ylöspäin. Sara ja Jenna seisoivat edessäni kiihdyksissä ja tuijottivat minua. Mietin mikä heillä oli ja katsoin uudestaan julistetta: Kuuluisa poikabändi tulossa suomeen uudelle keikalle Tokio Hotel …….. Sydämeni oli pysähtyä.
-Kai säki haluut mennä tonne?, Jenna kysyi. Hänestä ei saanut selvää oliko hän ilonen vai riehaantunut tai ylipäätään millä tuulella hän oli. Mietin hetken ja viittasin heitä istumaan alas. Pyyhin poskelleni vierähtäneen kyyneleen ja nyökytin.
-Totta helvetissä, sanoin ja hymyilin.
———-
#10 Vihdoin valmis. Osa tuntuu jotenkin hirveän lyhkäiseltä, entä teistä?
Minä ainakin iloitsin Nanan puolesta kun hän sai taas töitä.
Yritän saada seuraavaan tekstiin enemmän puhtia ja toimintaa,
sillä nämä viimeisimmät jaksot eivät ole olleet kovin toiminnan täyteisiä.
Jatkattehan lukemista vaikka viimeisimmät osat eivät ole olleet
Kovin toiminnallisia. Kiitos kun luit!
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 2 Kommenttia »
#9 En tahdo unohtaa
Oli kulunut jo jonkin aikaa hänen lähdöstään, tarkalleen en tiennyt sillä olin lakannut laskemasta päiviä. En enää välittänyt. Valokuvat ja T-paita, jotka olin häneltä saanut lojuivat kaapin pohjalla. En uhrannut enää ajatustakaan menneelle kesälle.
Katsoin kelloa, minun pitäisi kohta lähteä töihin. Haukottelin ja laahustin keittiöön etsimään jotain pikaista ruokaa aamiaiseksi. Otin kulhon kaapista, kaadoin sen puolilleen muroja ja lähdin metsästämään jääkaapista maitoa.
-Voi helvetti, kirosin ja paiskasin oven takaisin kiinni, maito oli loppu.
Rouskutin murot kuivana ja join mehua kostukkeeksi, suoraan pullosta tietenkin. Harjasin hiukseni ja laitoin ne tavalliselle ponnarille, puin päälle ja olin valmis lähtemään töihin. Ovella kuitenkin tarkistin vielä että kaikki tarpeellinen oli mukana.
Olin päättänyt lopettaa tupakoinnin, mutta kun pääsin ulos kaivoin askin laukusta ja totesin itsekseni:
-Vitut mä mitään lopetan, sytytin tupakan ja lähdin kävelemään pysäkille.
Siinä odotellessani sain tupakan poltettua ja kun näin bussin tulevan tumppasin sen maahan ja nousin bussiin.
Tultuani työpaikalleni vaihdoin ripeästi työvaatteet ja kiiruhdin tiskille.
Olin aamuvuorossa eikä asiakkaita ei ollut kuin muutama, joten juttelin työkaverini kanssa alkavasta lukukaudesta.
-Mitä uusii kurssei sul alkaa?, Aleksi kysyi nojaillessaan tiskin reunaan.
-Öääh… No ainaki ylimääränen kemian kurssi ja sit peruskielien tokat kurssit, vastasin kummempia miettimättä.
-Aa… Okei. Onks sul muit kielii ku englanti ja ruotsi?, hän jatkoi vielä ja laittoi uudet tarjottimet tiskin alle.
-Joo mul oli peruskoulus saksa ni jatkoin sitä lukios mut tää on vast vuoden eka kurssi et mul ei ollu kevääl, sanoin ja yritin vastustaa pientä painetta joka tykytti takaraivossa yrittäen tuoda kuluneen kesän mieleeni.
-Hei niin mulki! Ehk me ollaan samal kurssil, Aleksi sanoi vähän liiankin riemuissaan asiasta. Kohautin vain olkapäitäni ja yritin vaihtaa aihetta.
Vuoroni loppupuolella alkoi ylä-aste ikäisiä nuoria valua sisään lounaalle, kun kouluruoka ei ilmeisesti kelvannut. Noh kyllä minäkin muutaman kerran kouluruokailusta vaihdoin lähellä olevan pikaruokalan aterioihin, joten ymmärsin hyvin.
-Nana!, Pomoni huusi ovensuusta kun olin saanut viimeisenkin jonottavan nuoren tilauksen.
-Juu?, vastasin ja ihmettelin mikä nyt oli hätänä.
-Tulisitko vuorosi loputtua käymään toimistossani?, hän sanoi ja katosi ennen kuin olin vastannutkaan. Ihmettelin pomon käyttäytymistä niin, etten ehtinyt kiinnittää huomiota hänen ärsyttävään kirjakieleensä.
Vihdoin kello löi kaksi ja pääsin pois tuosta kuvottavasta rasvan kärystä. Kävin vaihtamassa työvaatteet pois ja menin pomoni huoneeseen.
Avasin oven ja kurkkasin sisään, pomoni seisoi työpöytänsä vieressä ja tapitti silmät viiruina kädessään olevaa paperia.
-Pyysitte käymään, sanoin ja odotin lupaa astua peremmälle.
-Juu tottakai. Tulehan istumaan, hän sanoi ja viittasi työpöydän edessä olevaa tuolia samalla kun käveli itse pöydän toiselle puolelle istumaan. Neiti Järvelä selaili vähän aikaa papereita ja naputteli hermostuneena kynällä pöytänsä kulmaan samalla kun vilkuili minua vähän väliä. Aloin jo hieman turhautua kun hän vihdoin sanoi:
-Eikös se ole niin että lukuvuosi alkaa aivan näillä viikoilla.
-Joo, sanoin ihmeissäni ja mietin miten sen nyt mihinkään liittyy.
-Ymmärrätte varmaan mitä se merkitsee yhtiölle, Järvelä puhui hiljaisella äänellä ja kun hän huomasi etten todellakaan tiedä mitä se merkitsee hän jatkoi vielä:
-Niin että meidän on karsittava nuoria työntekijöitä saadaksemme kokopäiväisiä työntekijöitä.
Jäin tuijottamaan pomoani suu auki enkä kyennyt sanomaan mitään. Yritin saada sanotuksi jotain, mutta suustani tuli vain epämääräistä änkytystä.
-Asiahan ei ole mitenkään henkilökohtainen. Arpa osui tällä kertaa sinuun. Valitan, Järvelä jatkoi vielä kuin häpeillen sitä mitä sanoi. Kun en vieläkään vastannut mitään hän näytti turhautuneelta sillä pitkitin hänen pahaa oloansa jokaisella sekunnilla.
-Tota… Mä siis saan potkut, sain sanotuksi ja nousin ylös lähteäkseni.
-En sanoisi näitä potkuiksi. Työntekijöiden vaihtamiseksi ehkä. Saat tietysti lopputilisi vielä tässä kuussa, hän sanoi vielä ja ojensi kättään kätelläkseen minua. Puristin veltosti Järvelän kättä ja lähdin laahustamaan kohti pukuhuonetta.
Irroitin nimilappuni entisen kaappini ovesta, otin henkilökohtaiset tavarani ja jätin avaimen oveen seuraavaa varten. Potkut, ajattelin sumeasti ja lähdin laahustamaan kohti bussipysäkkiä.
Puhelin soi kuin viimeistä päivää mutta mieleni ei tehnyt puhua kenenkään kanssa, varsinkaan Jennan joka ei ota mitään tosissaan. Heitin kännykän sohvalle ja toivoin sen hiljenevän. Avasin TV:n ja pistin sen niin kovalle ettei kännykkää enään kuulunut, siinä tekosyy miksi en voisi vastata. Istuin sänkyni päädyssä pidellen tyynyä ja yrittäen ajatella mistä hankkisin rahaa tässä tilanteessa. Vanhemmilta sitä ei ainakaan saisi, siitä olin varma. Lainaa, jyrkkä ei. Uusi työpaikka, muuten kyllä mutta mistä?
Kaivoin kannettavani laatikossa jossa se oli lojunut viime käytöstä asti. Huokasin ja laitoin koneen päälle, hidas paska jos saisin kuvailla, mutta uutta ei näköjään olisi vielä pitkään aikaan tiedossa. Samalla kun koneeni käynnistyi ehdin käydä hakemassa kaapista pussillisen paahdettuja pähkinöitä ja palasin takaisin sängylleni. Toinen tovi meni kun sain internetin auki samalla kun itse katselin jotain erittäin huonoa saippuasarjaa joka sattui tulemaan TV:stä, eikä kaukosäädin ollut missään lähettyvillä joten en voinut vaihtaa kanavaa.
Etsin tovin jos toisenkin työpaikkoja ja otin muutamien paikkojen osoitetiedot ylös, kunnes lopulta en enää kestänyt vaan nostin koneen työpöydälle ja aloin katsoa TV:tä.
En tiedä kuinka kauan siinä tuijotin silmät tyhjänä TV:tä, mutta kun huomasin auringon menneen jo nukkumaan päätin itsekkin tehdä samoin. Kävin vain reippaasti suihkussa, puin pyjaman ja painuin pehkuihin.
Aamulla herätessäni mieltäni painoi eilinen päivä.
-Potkut, mutisin itsekseni ja yritin miettiä mitä tänään tekisin. Puhelimeni soi taas.
Nousin tiuskaisten sängystäni ja kompuroin sohvan luokse kaivamaan kännykkääni tyynyjen välistä. En ehtinyt katsoa kuka soitti vaan vastasin mutisten:
-Nana
-VIHDOIN! Mä oon yrittäny saada sua eilisest asti kiinni! Mul on jotain toodella tärkeetä asiaa, Jennan kiihtynyt ääni kuului puhelimen toisesta päästä. Mieleni teki käskeä hänen painua hiiteen tärkeiden asioidensa kanssa, mutta pidin mielipiteeni tiukasti sisällä.
-Ai. Mä en oo huomannu, vastasin aneemisesti kun yritin selvittää mistä saisin rahaa vuokraan.
-Voitasko me nähä jossain vaihees? Tää on oikeesti tärkeetä, Jenna sanoi ja jäi odottamaan vastausta, ei todellakaan hänen tapaistaan.
-Joo iha millon tahansa, en viitsinyt mainita että aikaa riittäisi yllin kyllin sillä töitä ei ollut enää tarjolla.
-Kävisko jos mä tulisin teille? Se ois must parempi idea ku et nähtäs jossai muualla, Jenna puhui hiljaisella äänellä. Aloin jo hermostua, mutta kaipa hänellä olisi syy miksi hän haluaa nähdä nimenomaan minun luona.
-Joo kait se käy. Oon varmaa koko päivän himas ni voit tulla millon haluut, vastasin ja aloin samantien siivota asuntoa hieman inhimillisempään kuosiin.
-Okei tuun tos vähän ajan päästä. Nähään. Moikka!, Jenna sanoi ripeästi ja sulki puhelimen.
Kohautin olkapäitäni ja heitin puhelimen takaisin sohvalle. Oli Jennalla mitä asiaa tahansa, se ei kiinnostanut minua.
Samalla kun siivoilin taloa, vilkuilin huomaamatta kelloa ja odotin koputusta ovelta. Jotenkin minusta alkoi tuntua, että Jennalla olisi sittenkin jotain oikeasti tärkeää asiaa.
-Kertahan se on ensimmäinenkin, mutisin itsekseni samalla, kun kaivoin imuria kaapista.
Imurini oli sen verran äänekäs etten kuullut mitään ja hätkähdin sammutettuani imurin, kun oveen hakattiin. Juoksin avaamaan oven ja kompuroin tyypillisesti matkalla ennenkuin sain vihdoin oven avattua.
-VUOKRAISÄNTÄ!, huudahdin ja horjahdin taaksepäin.
-Siitä vuokrasta minä vain, Mikkola, talon vuokraisäntä, sanoi kovalla äänellään joka varmasti kuului lähiasuntoihin asti.
-Juu kyllä minä maksan sen mutta kun sain potkut ja ja, pala juuttui kurkkuuni ja tunsin paniikin valtaavan mieleni.
-Eikun minä tarkoitin vain että kuulin potkuistasi ja voimme hyvin siirtää vuokranmaksua siksi aikaa kunnes saat työpaikan, Mikkola rauhoitteli ja naurahti lopuksi huvittuneena paniikistani.
Suuni loksahti auki ja jäin vain seisomaan älyämättä mitä juuri kuulin. Mikkola vain toivotti hyvät päivänjatkot ja lähti eteenpäin, vihellellen iloisesti jotain vanhaa iskelmähittiä.
Suljin oven ja huusin innoissani:
-JES!, olin niin iloinen että pompin innoissani olohuoneeseen ja tanssahtelin hilpeästi umpäri lattiaa.
Samassa silmiini iski eilinen paperi missä luki eri työpaikkojen osotteita, jotka hakivat työntekijöitä.
Keikuin hetken kahden vaiheilla, kun lopulta nappasin puhelimen ja soitin Jennalle.
Ilmoitin saaneeni potkut ja että olisin tänään lähdössä etsimään uutta työpaikkaa, joten olisin kotona vasta myöhemmin.
Jenna järkyttyi asiasta, mutta selvitti sen kuitenkin nopeammin kuin minä. Juttelimme vielä hieman ja sovimme sitten tapaavamme meillä kolmen maissa.
Olin yllättävän positiivinen ja lähdin hyvillä mielin metsästämään vapaita työpäikkoja.
Sovin kaksi työhaastattelua ja kolmessa muussa oli paikat jo täytetty, mutta olin silti tyytyväinen saaliiseeni. Kävelin rappukäytävässä ja kuuntelin kuinka alhaalta lähestyivät ripeää vauhtia korkokenkien naputtelu kiviportaaseen. Käännyin odottaakseni tulijaa, silla arvelin sen olevan Jenna. Lopulta Jennan pää ilmestyi kulman takaa ja hänen kasvoilleen levisi leveä hymy.
-Nana!, hän huudahti ilosena ja syöksyi rutistamaan minua.
-Moikka Jenna. Mä en muuten saa happea, naureskelin samalla kun irtauduin puristavasta otteesta. Liioittelin hengitystä pitämällä kättä rinnan päällä ja puuskuttelin esittäen tukehtuvaa.
Naurumme raikui käytävässä ja sanoin lopulta, että meidän olisi parasta mennä sisälle ennenkuin meidät häädetään talosta. Jenna kannatti suunnitelmaa ja kaivoin avaimeni taskusta.
-No miten meni?, Jenna kysyi samalla kun ripusti takkiaan naulakkoon.
-Ihan hyvä saalis. Kaks työhaastattelua ja ilmainen rinkeli, vastasin ja virnistin hänelle.
-Sulla oli jotain tärkeetä asiaa? Keskustellaaks kahvikupposen ääressä, kysyin ja lampsin keittiöön etsimään kahvipuruja.
-Kuulostaa hyvältä, Jenna huusi eteisestä jossa kaivoi laukkuaan. Tullessaan keittiöön hän heitti nivaskan lehtiä pöydälle ja istuutui toiselle penkille.
-Noh mikäs on nyt niin tärkeetä, utelin samalla kun laitoin kahvin valumaan.
-Eikös meidän pitänyt puhua kahvikupposten ääressä?, Jenna vitsaili ja näytti hieman hermostuneelta.
-No sitten me joudutaan odottelee vähän aikaa, sanoin ja kaivoin tupakka-askiani.
-Otatko sä?, tarjosin Jennalle
-Mul on omat ja oon pikkuhiljaa lopettamassa, Jenna vastasi ja haki omat tupakkansa.
-Mitäs sitä lopettelemaan. Kerranhan tässä eletään, sanoin ja avasin parvekkeen oven. Jenna kohautti olkapäitään ja tarjosi minullekkin tulta. Vedin pitkät henkoset ja kysyin:
-Vieläkö sä oot sen jätkän kanssa yhessä?
-En. Se oli täys kusipää. Tahto vaa pillua, Jenna sanoi karskisti ääni värähtäen.
-Jaha, se asia oli siis keskusteltu. Poltimme tupakkamme loppuun ja palasimme keittiöön. Kaadoin molemmille kuppeihin kahvia.
-Maito on sit loppu, sanoin samalla kun ojensin kupin Jennan eteen. Istuuduin ja odotin Jennan aloittavan asiansa.
Puristin huomaamattani kahvikuppiani, sillä Jenna näytti miettivän tarkasti mitä päästäisi ulos suustaan. Lopulta hän vihdoin aloitti.
-Tää saattaa vähä kirpasta, Jenna sanoi ja heitti eteeni seiskan. En vieläkään ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, kunnes otin lehden käteen ja aloin lukea avattua aukeamaa. Ensimmäisenä silmäni iskeytyi suureen kuvaan keskellä aukeamaa ja suuni loksahti auki. Jenna odotti hiljaa, kun yritin selvittää asiaa. Lopulta suustani purkautui liuta kirosanoja joka huipentui huutoon joka kuului varmaan kolmen korttelin päähän:
-MITÄ HELVETTIÄ TÄÄ NYT ON!!, kiljuin kurkku suorana ja viskasin lehden seinään.
-Joo sitä mäkin vähän aluks ihmettelin, Jenna vastasi ja keskittyi tujottamaan kahvikuppiaan. Kuva oli suttuinen, mutta tunnistin kuvassa olevat henkilöt, sillä olin itse toinen. Joku oli onnistunut ikuistamaan minun ja Tomin viimeisen suudelman ja luultavasti tienannut sillä sievoisen summan myymällä sen eri lehtiin. Lopulta istuuduin alas ja yritin rauhoittua.
-Nana kuuntele tätä, Jenna sanoi ja aloitti lukemisen seiskasta. Teksti meni jotakuinkin näin:
*Haastattelija: Saimme tämän hetken suosituimman poikabändin kitaristin haastatteluumme, Tom Kaulitzin. Tom, mikä on tämän hetkinen sivilisäätysi? Onko sinulla tyttöystävää?
*Tom K: Siviilisäätyni? No empä tosiaankaan tiedä, mutta tyttöystävää ei taida olla.
*Haastattelija: Et siis ole parisuhteessa? Onko kertomukset sinun ja jonkun suomalais-tytön suhteesta siis vain juoruja?
*Tom K: Juoruja ja juoruja, miten sen nyt ottaa. Mutta en siis ole parisuhteessa.
*Haastattelija: Onko sinulla saksassa omaa tyttöystävää? Monet sanovat nähneensä sinut jonkun tytön kanssa.
*Tom K: Siis tuleeko siitä tyttöystävä jos kävelee jonkun frendinsä kanssa? Toi on kyllä aika paska puhetta. En oo minkäänlaisessa parisuhteessa.
Jenna lopetti lukemisen ja tuijotti minua kysyvästi.
-Noh? Vai että ei ole tyttöystävää, Jenna sanoi ja sulki lehden. En sanonut mitään vaan vein hiljaisuuden vallitessa kahvikuppini tiskialtaaseen ja pesin sen. Jäin hetkeksi seisomaan ja pyyhkäisin silmäkulmastani valuvan kyyneleen yhdellä sipaisulla pois. Jenna käänsi kasvoni ja katsoi suoraan silmiini.
-Toi on vaan haastattelu. Se ei merkitse välttämät mitään, Jenna sanoi järkkymättömällä äänellä. En vastannut mitään, vaan menin istumaan takaisin pöydän ääreen ja otin toisel lehden käteeni.
-Me luetaan nää kaikki, sanoin värittömällä äänellä ja aloin selailla lehteä.
Jokaisessa lehdessä oltiin kysytty Tomin sivilisäätyä ja monissa oli keheytynyt kaikenlaisia juoruja hänen saksalaisesta ‘tyttöystävästään’, vaikka Tom oli kieltänyt asian. Lehdissä oli tietysti koko aukeaman kokoinen kuva minusta ja hänestä.
-Jenna. Lähetään juhlimaan, sanoin käheästi luettuani viimeisen lehden.
-Mitäh? Nyt on torstai!, Jenna huomautti ja katsoi minuun oudosti.
-Ei sun tarvi juoda…
-Eksä jaksas odottaa huomiseen? Kelloki alkaa olee jo aika paljon. Jos sä menisit nukkumaan ni mentäs huomenna sit juhlimaa vai mitä?, Jenna sanoi ihmeissään ja yritti nähdä jotain ilmeestäni, mutta kasvoissani ei ollut mitään nähtävää.
-Lupaat sit kans, sanoin hiljaisella äänellä.
-Joojoo! Otetaa muitaki tyyppei mukaan, Jenna sanoi huojentuneesti, mutta lisäsi vielä:
-Voin sit vaik tarjota sulle ku sain taas isältä rahaa.
Nyökäytin ja tunsin kuinka silmissäni sumeni. Olin enää vain vaivalloisesti tajuissani, kun tunsin kaukaisesti kuinka Jenna auttoi minut sänkyyni. Lopulta pimeys otti vallan ja menetin tajuntani.
Vedin peittoa enemmän kasvoilleni ja yritin vielä päästä uneen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ja nousin istumaan sängylläni. Jokin ei nyt ollut kohdallaan. Yritin miettiä mikä ei nyt sopinut kuvaan ja huomatessani Jennan nukkuvan sohvalla nousin ylös mennäkseni keittiöön. Lämmitin edellisen päivän kahvin ja kaadoin sitä kahteen kuppiin.
-Jenna, sanoin hiljaisella äänellä ja tyrkkäsin häntä. Jenna mutisi jotain ja haukotteli makeasti.
-Kiitti, Jenna sanoi, kun ojensin hänelle kahvikupin.
-Mun täs pitäis kiittää sua, vastasin ja yritin hymyillä. En tiedä miltä se näytti, mutta Jenna purskahti makeaan nauruun. Vieläkin hekottaen Jenna sanoi:
-No mun pitää joka tapauksessa mennä tänää töihin ni sä saat sit hoitaa kaikki tyypit mukaa.
-Tottakai, vastasin ja mietin samalla keitä kutsuisin.
-Mut tolle sun ulkokuorelles on sit tehtävä jotai et pääset tunnelmaan, Jenna naurahti. Ihmettelin mitä hän tarkoitti, mutta hyväksyin asian. Jenna etsi jonkun aikaa kännykkäänsä, kunnes nousi ylös.
-Sä oot tääl ja mä hommaan sulle yhen jutun. Nyt mun kuitenki pitäs lähtee töihi, Jenna sanoi mietiskellen ja naputellen tekstiviestiä kännykällään.
-Öh…Okei?, sanoin ja autoin parhaani mukaan Jennaa kerkeämään töihin. Menin saattamaan hänet alas ja sain tarkat ohjeet, että minun pitäisi olla kotona ja että kohta joku tulisi käymään luonani.
-Mitä helvettiä?, kysyin pidätellen nauruani, kun Milka ja Taru ilmestyivät oveni taakse kassien kanssa.
-Noniin! Nyt pistetään sut kuntoon, tytöt sanoivat yhteen ääneen. Jäin seisomaan ja mietin mitä ihmettä he aikoivat. He eivät paljoa sanoneet vaan veivät minut kylpyhuoneeseen, jättivät pyyhkeen ja kylpytakin pöydälle ja käskivät minut suihkuun.
-Voisko joku kertoa mulle nyt mitä tapahtuu?, huusin oven takaa samalla, kun riisuin vaatteeni.
-Näät kohta!, Taru huusi. Kohautin olkapäitäni ja menin suhkuun. Nautin lämpimästä putouksesta selälläni ja suljettuani hanan, kietouduin lämpimään kylpytakkiin. Kieritin vielä hiukseni turbaanilleni ja poistuin kylpyhuoneesta. Milka nappasi minua kädestä ja veti istumaan sohvalle.
-Hei tää ei oo enää kivaa!, murisin, kun he alkoivat tunkea jonkin sortin tököttiä naamaani.
-Jenna sano et tarttet vähä ehostusta, Milka hihkaisi ja levitti naamalleni vihreää oudon tuoksuista paksua ainetta.
-Aaaa…, nyt ymmärsin. He siis aikovat laittaa minut kuntoon iltaa varten, olin jo ihan unohtanut.
Kasvohoitoa, kasvovoiteita, jalkojen vahausta, jalkojen rasvaamista, kunnollista ruokaa, hyvää seuraa, kynsien lakkaamista ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.
-Ootte parhaita, sanoin tujottaen täydellisesti lakattuja mustia kynsiäni.
-No eihän tässä menny ku koko päivä, Taru nauroi heleän kimakalla äänellään.
-Ja pahin on viel edes, Milka sanoi ja viittasi hiuksiini.
-Noh noh. Ei ne nyt niin hoitamattomat oo, toruin heitä. Toisaalta he kyllä olivat oikeassa.
-Saanksmä penkoo vähä sun kaappeja?, Taru kysyi ja näytti viekkaalta.
-Senkus, vastasin ja mietin mitä hän sieltä luuli löytävänsä. Samassa muistin jotain ja korjasin:
-Siis kuhan et kato alalaatikkoon.
-Joo en, Taru ihmetteli ja hyppelehti kohti lupaavan isoa vaatekaappiani. Yhtäkkiä kosteita hiuksiani alettiin nykiä.
-Ai saatana! Varovasti, nauroin kivun keskellä, kun Milka yritti selvittää hiuksiani.
-Tässä tulee vierähtämään tovi jos toinenikin, hän sanoi marttyyrimaisesti harjatessaan hiuksiani. Pyöritin silmiäni ja istuin kiltisti paikallani.
-Hmm… Sulla on muutamia hyviä hameita mut ei yhtään sopivaa toppia, Taru huuteli vaatekaappini luolta.
-Sit tääl on yks iha vitun iso paita? Mihi sä tällast tarviit, Taru jatkoi.
-Se on vaa lahja yhelt mun tutult. Jätä se vaa sinne, mutisin pidätellen hyppykirkukohtausta.
Vihdoin Milka lopetti hiuksieni harjaamisen ja kaivoi kaikenlaisia pulloja kassista pöydälle. Hän aloitti levittämällä muotovaahtoa hiuksiini ja kaivoi sitten kuivaajan esiin.
-Et oo näköjää pitkää aikaa käsitelly hiuksias, Milka rupatteli ja kertoi mitä kaikkea oli suunnitellut hiuksilleni.
-Noniin!, Taru sanoi pujahtaen eteeni.
-Mä löysin sielt hyvän hameen ja siihen sopivan topin. Korkokengät sä lainaat multa, Taru selitti.
-Tota..Aijaa, ihmettelin, mutta hyväksyin asian. Samalla, kun Milka hoiti hiuksiani kuntoon, Taru alkoi meikkaamaan minua.
-Ihana ku sul on näin silee iho ni et tarvii meikkivoidet läheskää nii paljoo pohjalle, hän selitti ja siveli naamalleni vaaleaa meikkivoidetta.
-Vitut, vastasin ja pistin silmät kiinni Tarun vaihtaessa puuteriin.
Saadessaan hiukseni valmiiksi, Milka vaihtoi avustamaan Tarua meikkaamisessani.
-Noniin. Ootko tyytyväinen?, tytöt kysyivät iloisesti ja pyöräyttivät minut peilin eteen.
-Vau, en voinut sanoa muutakaan. En edes muista milloin viimeksi oilisin ollut niin ehostettu. Silmäni olivat tyylikkään tumman meikin alla ja hiukseni laskeutuivat kuohkeina olkapäilleni.
-Ja sitte asu, Taru hehkutti samalla, kun vilkuili kelloa.
-Mut täs on yks ongelma!, sanoin kauhistuneena. Milka ja Taru katsoivat minua ihmeissään ja odottivat selitystä.
-Mä en oo soittanu kellekkää ja kertonu täst!, panikoin.
-Joo se on jo hoidettu, he huokaisivat. Huokasin itsekkin helpotuksesta ja rentouduin taas. Taru ojensi minulle tummanpunaisen polvien yläpuolelle ulottuvan hameen, jossa oli muutama metallinen ketju ja parit niitit. Seuraavaksi hän ojensi minulle mustan topin, joka oli todella avonainen ja korosti poveani.
-Minne me sit mennää ja millo?, kysyin sovitellessani Tarun mustia korkokenkiä.
-Kaken baariin tietysti, Milka vastasi ja Taru säesti:
-Nii ja ajateltii mennä kaheksaks.
-No meil ei sit oo enää paljoo aikaa ni pitäskö mennä?, kysyin vilkaistuani kelloa, joka näytti seitsemää.
Milka ja Taru olivat samaa mieltä, joten nappasin käsilaukkuuni kaiken välttämättömän ja heitin farkkutakkini päälle. Tiesin, että minulle tulisi kylmä mutta se ei haittaisi.
Matka sujui mukavasti juttelun merkeissä ja pian olimmekin jo Kaken baarin edessä. Ovella oli uusi portsari ja olin todella imarreltu, kun minulta kysyttiin papereita. Kiiruhdimme tiskille ja vaihdoimme kuulumisia Kaken kanssa.
-Bileet pystyyn!, Jenna huusi ovelta ja tanssahteli luoksemme. Hänen perässään tuli useita tuttujamme ja jopa työtoverini Aleksi oli kutsuttu mukaan. Tämäpä yllätys. Jenna piti lupauksensa ja tarjosi minulle juomani, itseasiassa hän taisi yrittää juottaa minua todella kovaan humalaan, sillä aina kun lasini alkoi tyhjentyä uhkaavasti, hän tilasi uuden.
Pidin hauskaa täysillä ja minä olinkin tanssilattian vilkkaimpia asiakkaita. Drinkkejä valui kurkustani alas toinen toisensa perään ja aloimme kaikki olla jo humalassa. Aleksi, joka oli aluksi todella hiljainen ja joi rauhallisesti juomiaan, alkoi jo päästä mukaan meininkiin. Hän tuli rohkeammaksi ja minusta tuntui, että hän tuli vähän liiankin läheiseksi kanssani. Aleksin käsi hieroi välillä lantiotani ja välillä se lojui olkapäilläni. Jenna ainakin näytti olevan tyytyväinen tähän järjestelyyn ja yritti estelyistäni huolimatta jättää meitä kahden.
-Tota mä meen tanssimaan muitten kanssa, sanoin kireästi ja hipsaisin tanssilattialle. Ehdin tanssia vasta muutaman minuutin, kun Aleksi seurasi perässä. Yritin olla huomioimatta häntä, mutta yritykseni eivät oikein sujunut, sillä Aleksin kädet hakeutuivat taas vatsalleni. Sanoin käyväni naistenhuoneessa ja vedin itseänikin juopuneemman Jennan mukaani.
-Jumalauta se jätkä käy käsiks!, murisin päästyäni turvallisen välimatkan päähän. Jenna vain hihitteli ja kysyi eikö se ollutkaan tarkoitus. Tuhahdin ja jätin hänet matkanvarrella olevalle baaritiskille.
Tultuani naistenhuoneestani minua odotti ei niin mieluisa yllätys. Aleksi nojaili baaritiskiin ja katseli naistenhuoneeseen päin. Nähtyäni minut hän tuli luokseni ja liimautui taas minuun kiinni. Baaritiskillä tilasin muutaman shotin ja lähdin takaisin tanssimaan.
-Ja nyt vähän hitaita, DJ sanoi ja laittoi hidasta musiikkia soimaan. Pakenin sohvalle, kun muut hakivat innokkaasti tanssiparia.
-Et tulis tanshii?, Aleksi sönkötti juopuneella äänellä. Vaikka olin todella juopunut itsekkin, osasin sentään kieltäytyä. Aleksi hymähti ja istui viereeni. Siemailin drinkkiäni odotellen nopeampaa tanssimusiikkia. Aleksi alkoi hiljalleen hivuttautua lähemmäksi minua ja hänen kätensä eksyi välillä reidelleni.
-Älä nyt viitti olla tollanen, hän nurisi, kun siirryin hieman kauemmaksi. Hän alkoi hipelöidä muitakin paikkojani ja toi kasvonsa aivan lähelle omiani, kuin suudellakseen minua.
-Ei!, karjaisin ja tyrkkäsin hänet pois. Mieleeni tulvi asioita minun ja Hänen yhteisestä illasta. Ei! En tahtoisi unohtaa hänen suudelmaansa.
-Vitun ämmä, Aleksi sanoi ja sammui sohvalle. Nousin ripeästi ylös, riisuin korkokenkäni ja lähdin juopuneena juoksemaan kohti takseja.
————————
Pitkästä aikaa! Anteeksi tällainen tauko,
mutta minulla oli ongelmia muutaman kohdan kanssa.
Itse olen tyytyväinen tulokseen, vaikka pompinkin
asiasta toiseen. Voi kun pääsisinkin jo kirjoittamaan TK:sta ja
Nanasta (: HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLENI<3
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 1 Kommentti »
#8 Nana….
#8 On Billin näkökulmasta. Puhekieli on normaalisti saksa, ellei erikseen asiasta mainita. Enjoy<3
Odotimme autossa tummennettujen lasien takana Tomia, joka oli taas vaihteeksi kadonnut omille teilleen. Katselin siinä odotellessani ulkona meitä piirittäviä faneja ja kuuntelin hajamielisesti Gustavin ja Georgin erilaisia selityksiä Tomin ‘katoamiselle’
-Relaa vähä Bill, Georg sanoi ja jatkoi juttujaan Gustavin kanssa. Käänsin hieman päätäni ja vilautin molemmille keskisormea.
-Kusipäät, sanoin hiljaisella äänellä joka katosi fanien kiljumisen sekaan.
-Hm? Sanoiksä jotain?, Gustav kysyi ja ihmetteli ärtymystäni.
-Kuhan vaa mainitsin et tuolt Tom jo tulee et eiköhän lopeteta spekulointi, naurahdin kyllästyneenä heihin.
Katsoin taas suuntaan mistä huomasin Tomin tulevan ja siirryin penkin verran, jotta Tom mahtuisi istumaan tyypilliseen tapaansa tarpeeksi leveästi. Naurahdin itsekseni huonolle vitsilleni enkä ollut huomaavinani Gustavin ja Georgin kummastuneita ilmeitä. Tunsin myös hieman myötätuntoa heitä kohtaan, sillä he luultavasti onnistuisivat saamaan Tomilta turpaan, taas kerran.
Tom avasi oven, istui paikalleen ja paiskasi oven kiinni. Auts, enpä muuten olisi osannut kuvailla hänen ilmettään. Tom ei välittänyt Georgin ja Gustavin tujotuksista vaan tuijotti tiukasti eteensä, huomasin myös itse odottavani jonkinlaista selitystä, vaikka taisin jo tietääkkin.
-Noooo?, Gustav kysyi lopulta.
-Hm?, Tom ynähti.
-Missä helvetissä sä oikeen olit!?, Georg jatkoi kysymystä innostuneena.
-Kuhan kävin hakee valokuvaamosta yhen jutun minkä unohin sinne, Tom ärähti ja kaivoi taskustaan I-podinsa.
-Hmph!, Georg ja Gustav tuhahtivat. Tämä ei siis jäisi tähän, Tom joutuisi ennemmin tai myöhemmin ristikuulusteluun.
Suljin silmäni ja yritin keskittyä moottorin hiljaiseen hurinaan, odottaisin vielä ennenkuin varmistaisin epälykseni.
Kun olimme vihdoin moottoritiellä totesin olevan turvallista kysyä Tomilta asiasta, sillä Gustav ja Georg olivat syventyneet omiin puuhiinsa.
Georg luki vanhahkon näköistä paksua kirjaa, kun Gustav kuunteli musiikkia ja naputteli polviinsa erilaisia rumpukomppeja
-Tom!, kuiskasin ja nykäisin toisen kuulokkeen pois hänen korvaltaan. Ihme ettei hän ole tullut jo puoli kuuroksi kuunnellessaan musiikkia niin kovalla, että voin erottaa ‘laulun’ sanat helposti. Irvistin hieman inhosta sillä kuulin liiankin selvästi mitä Tom kuunteli: Räppiä, mitäs muutakaan.
-No mitä?, Tom kysyi vieläkin ärtyneenä. Nostin sormen huulilleni merkiksi, että hän olisi hiljaa.
-Nana?, kysyin lähes äänettömästi ja varmistin vielä, ettei kukaan ollut kuullut. Tom nyökäytti hieman päätään ja alkoi taas leikkiä huulikorullaan.
Ahaa, ajattelin ja viskasin kuulokkeen takaisin hänelle.
Saapuessamme lentokentälle, venyttelin lihaksiani ja yritin saada nivelet toipumaan, ainakin sen verran mitä niin pienessä tilassa pystyy.
Katsoin ulos ja huokasin helpotuksesta, ei faneja, ei tungosta, mikäpä sen ihanampaa. Nousin autosta Tomin perässä ja huomasin hänen taskustaan tippuvan jotain.
-Sult tippu tää, sanoin ja ojensin taiteltua lappua.
-Kiitti, Tom sanoi ja nappasi paperinpalan ennenkuin ehdin paremmin siihen tutustua. Nojaa, ajattelin ja suoristin selkäni.
-Heiheihei! Varovasti sen kitaran kanssa!, Tom karjaisi kahdelle suomalaiselle laukunkantajalle englanniksi ja juoksi nappaamaan kitaransa pinon päältä, ettei se vahingossakaan tippuisi.
-Se on aina noin tarkka kitarastaan, huikkasin englanniksi hämmentyneille suomalais-kantajille.
-No mitäs pojat piti Suomesta?, kysyin pirteänä yrittäen saada muihinkin hieman eloa.
-Vai ettö pojat? Ketäs se Hra Nuorin-Bändin-Jäsen sanoo pojiks?, Georg nauroi, nappasi aurinkolasini ja lähti juoksemaan karkuun.
-Georg! Anna ne takas!, karjuin ääni käheänä ja lähdin juoksemaan hänen peräänsä.
-Tom! Auta nyt vähän!, Huusin Tomille samalla, kun yritin saada Georgia kiinni.
-Venaas sekka!, Tom nauroi ja antoi kitaransa Gustaville.
-Varokki tuhoomasta sitä, Tom sanoi vakavana ja lähti sitten nauraen meidän peräämme.
Kerrankin veljestäni oli jotain hyötyä, sillä Tom sai meidät melkein heti kiinni ja sai kaadettua Georgin jalkakäytävälle.
-Tää ei oo reiluu! Kaks yhtä vastaan!, Georg nauroi hengästyneenä, muttei vieläkään irroittanut otettaan aurinkolaseistani.
-Pikkulapsia, Gustav nauroi katsellessaan vierestä, kun me tappelimme aurinkolaseistani.
Tom piti Georgin käsiä kiinni (ei sillä että hän olisi minua vahvempi, minähän en sellaista suostu myöntämään) samalla, kun minä avasin hänen nyrkkiään sormi kerrallaan.
-Tää viel kostetaan, sanoin Georgille kun vihdoin sain aurinkolasini takaisin.
-Noniin jätkät eiköhän lähetä ettei myöhästytä koneesta, Managerimme sanoi kuin ohimennen ohjeistaessaan laukkujen kantajia.
Tämä oli kaikkein parasta keikkailussa, tietysti itse keikan lisäksi, kun me kaikki olimme kuin samaa perhettä.
Kun laukkumme oltiin viety ja liput saatiin jaettua, oli aika kaikkein rasittavimman toimen vuoro: Turvatarkastus.
Asuuni kuuluu aina niin paljon metallia, että hyvä jos saan pitää boxerit jalassa!
Huokasin ja aloin irroittaa ketjuja, koruja, sormuksia sekä tyhjentämään taskujani. Kuten aina, kaikki muut olivat jo selviytyneet koko tarkastuksesta, kun minä vasta pääsin kävelemään metallinpaljastimen läpi.
Eiks tää vois olla yhtään helpompaa meille ‘julkkiksille’, mietin tuskaisena itsekseni kun aloin laittaa tavaroitani takaisin paikalleen.
-Eksä pärjäis yhtää vähemmällä?, Tom nauroi katsellessaan pukeutumistani.
-Tom. Haista vittu, kirosin ja näytin hänelle keskisormea.
-Vois kyl, Tom sanoi naurunsa lomasta niin, että sai muutkin nauramaan.
-Hehheh olipa hauskaa, mutisin ja samalla huomasin valokuvan, joka oli ilmeisesti unohtunut joltain tarkastuksen yhteydessä. Ei ole miedän kuva joten anna olla, ajattelin itsekseni, mutta uteliaisuuteni voitti ja kävin kurkkaamassa kuvaa.
Nähtyäni mitä kuvassa oli, nappasin sen ja yritin piilotella sitä niin, ettei kukaan muu huomaisi sitä.
Kuva oli otettu samassa valokuvaamossa missä me olimme olleet tänään. Se oli kuitenkin sivuseikka, sillä katseeni oli jähmettynyt siihen, keistä kuva oli otettu. Se ei ollut meidän kuviamme, mutta yhdestä asiasta olin varma: se oli Tomin kuva.
Kuvassa Tom katsoi mustahiuksista tytyöä silmiin ja piti käsiään tytön vatsalla. Tyttö oli Tomia noin päätä lyhyempi ja hänen poskensa olivat punastuneet. Samalla hetkellä kun yritin miettiä miksi tyttö oli niin tuttu, tunnistin tytön. Nana, ajattelin ja tungin kuvan taskuuni.
-Skitties!, Tom huudahti ja hätkähdin hänen ilosta huudahdustaan, eikö hänen pitäisi olla masentunut? Tai no jaa, Tom oli aina Tom, minkäs sille mahtaa. Päätin unohtaa valokuvan ja menin katsomaan mistä Tom oli niin innoissaan.
-Ei voi olla totta! Myydääks näit täälläki?, kysyin ihmeissäni kun huomasin mitä Tom katsoi.
-Toivottavasti tääl on niit punasii, Tom hehkutti samalla kun etsi lompakkoaan. Skitties!-Karkit olivat minun ja Tomin lempi karkkeja.
-Tom venaa muaki!, huudahdin hänen peräänsä ja kävelin itsekkin kauppaan. Tom oli jo ehtinyt Skitties!-hyllylle ja etsi kuumeisesti punaisia.
-Huh. Onhan tääl näit punasiiki, Tom huokaisi ja otti muutaman punaisen Skitties!-pussin.
-Ota niit vihreitki, huomautin ja ojensin ostoskoria, jonka olin napannut kaupan sisäänkäynnin luolta.
Tom heitti pussit koriin ja kääntyi minuun päin.
-Kokeillaaks jotai uuttaki?, Tom kysyi ja alkoi tutkailla muita karkkeja.
-Käy mulle, vastasin ja otin vielä yhden vihreän Skitties!-pussin.
Päästyämme vihdoin kaupasta ulos, menimme odottamaan porttien luokse niiden avautumista.
Istuin Tomin viereen, kaivoin taskustani valokuvan ja näytin sen hänelle. Ensin hänen kasvoilleen ilmestyi kauhu, sitten järkytys ja lopulta ärtymys, kun hän lopulta tempaisi kuvan kädestäni ja laittoi sen omaan taskuunsa.
-Mist sä ton sait?, Tom sähähti vihaisesti.
-Se oli jääny sult siihen turvatarkastuksen hihnalle ni otin sen sulle taltee, sanoin kuin ohimennen, ettei muut huomaisi konfliktia.
-Just joo, Tom mutisi ja kääntyi tujottamaan ikkunasta ulos.
-En mä aijo kenellekkää sanoo, sanoin Tomille, mutta hän ei näyttänyt välittävän.
-Tota. Anteeks. Ootko sä Bill Kaulitz? Siis Tokio Hotellin laulaja?, hiljainen pojan ääni kysyi englanniksi.
-Joo olen?, vastasin myös englanniksi ja käännyin äänen suuntaan.
-Mun pikkusisko tahtois sun nimikirjotuksen… Tai siis jos sulle vaan sopii ku se on sun tosi suuri fani, teini-ikäinen poika selitti.
Hänen takanaan seisoi pieini tyttö, jonka arvioin noin 6 vuotiaaksi.
-Sopiihan se, vastasin hymyillen. Tyttö nyki isoveljensä paidan helmaa ja kurkisti ujosti niin, että vaaleat pitkät kiharat hiukset poukkoilivat ympäriinsä.
-Kenelles mä kirjotan tän?, kysyin pojalta, joka ilmeisemmin ymmärsi englantia. Poika sanoi jotain suomeksi pikkusiskolleen ja tytön poskiin nousi hentoa punaa.
-Sanna, pikkuyttö sanoi ja pujahti takaisin veljensä taakse piiloon.
Nyökytin ja kirjoitin kortiin, jonka poika oli antanut, nimikirjoitukseni sen alle “To: Sanna”. Tyttö oli niin suloinen, että irroitin pikkusormessani olevan sormuksen ja ojensin se nimikirjoituksen mukana Sanna-tytölle, jonka suu vääntyi sellaiseen hymyyn, että hänen poskiinsa varmaan sattui.
-Ole hyvä, sanoin suomeksi, se olikin yksi niistä ainoista asioista mitä suomeksi osaan sanoa.
-Kiiiiiiiitos!, Tyttö huudahti innoissaan ja lähti juoksemaan vanhempiensa luokse huutaessaan samalla jotain mistä sain selvää vain oman nimeni.
-Kiitos todella paljon, poika sanoi vielä englanniksi ja lähti siskonsa perään.
Olin niin taas niin iloinen, että unohdin äskeisen pienen konfliktin Tomin kanssa.
Vidoin ja viimein lentomme portit aukesivat ja pääsimme koneeseen, paikkamme oli ensimmäisessä luokassa ja minä tietysti vaadin päästä ikkunapaikalle niinkuin aina ennenkin.
Samalla kun lentokoneemme nousi ilmaan, juttelimme tulevista haastatteluista Saksassa. Heti muutaman päivän päästä olisi jo ensimmäinen ja seuraavalla viikolla olisi useampia.
Kun matkaa oli jo kulunut suunnilleen tunnin verran, kaivoin skitties-pussin esiin ja aloin mutustella niitä miettien samalla olikohan Georg jo nukahtanut. Gustav huomasi tutkivan ilmeeni ja nosti hieman georgin aurinkolaseja.
-Nukkuu, Gustav kuiskasi.
Tönäisin Tomia ja osoitin Georgia. Tom väläytti saman tutun ilkikurisen ilmeen ja ojensin hänelle skitties-pussia.
Perinteinen pelimme aina, kun Georg nukahti lentokoneeseen: Pisteen sai aina kun onnistui osumaan Georgeen karkilla. Muistan vieläkin sen kerran kun heitin Georgen niskaan suklaapalan ja se suli pitkin hänen selkäänsä. Tätä huvia ei kuitenkaan kestä koskaan lopullisteti, sillä Gerog herää aina kesken kaiken ja heittelee meitä puukoilla (siis vain kuvainnollisesti), mutta se on sen arvosita.
Kun Georg taas kerran heräsi ja lopetti kiroamisen, jatkoimme keskustelua siitä mitä Saksassa tuleman pitää. Lopulta kuitenkin sekin oltiin saatu selvitettyä ja Gustav alkoi lukea, Georg nukkua, minä vain olin ja seurasin sivusilmällä kun Tom katseli muutamia valokuvia ja kuunteli musiikkia.
Heräsin kun Tom tönäisi minua niin, että käteni luiskahti käsinojalta pois ja löin pääni edessä olevaan penkkiin.
-Kiitti vitusti, mutisin hänelle vieläkin puoli unessa.
-Kunhan herätin. Ollaan nimittäin perillä, Tom sanoi ja nousi samalla lähteäkseen kohta kävelemään ulos koneesta. Nousin itsekkin koittaen samalla muistaa miten silmät avattiin.
Lentokoneen hälinästä päästyämme Tom kaivoi kännykkänsä ja naputteli siihen numeron, jonka kattoi pienestä lapusta ja tunki lapun sitten takaisin taskuunsa. Jäin odottelemaan Tomia, mutta Georg ja Gustav lähtivät jo eteenpäin päästäkseen kotiin niin pian kuin mahdollista.
Menisimme sitten itsekkin suoraan kotiin kunhan Tom pääsisi puhelimesta.
———-
Huh! Vihdoin valmis. Täytyy sanoa että olen yllättävän tyytyväinen jaksoon,
vaikkei jaksossa oikein mitään merkittävää tapahtunutkaan.
Vai tapahtuiko? Mitä mieltä te lukijat olette jaksosta?
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 3 Kommenttia »
#7 Vielä kerran…
-Moi! Mitä kuuluu?, Saara kysyi innostuneena.
-Ai se olitkin sä, huokasin ja menin sohvalle istumaan.
-Mitäh?, Saara kysyi
-Eeei mitään. Kiva ku soitit, yritin kuulostaa iloiselta. Huijausyritykseni vajosi kuin muurahainen juoksuhiekkaan, Saara näki aina lävitseni.
-Kerroppas nyt mikä mieltäs painaa, Saara yritti saada minusta irti, mutten tahtonut antaa periksi vaan yritin saada Saaraa harhateille.
-Ei mitään ihan oikeesti! Kerro mitä sulle kuuluu, vaihdoin aihetta lennossa ja onnekseni Saara tarttui syöttiin ja unohti utelunsa omien kuulumisiensa lomassa. Huokasin ja ryhdyin kuuntelemaan Saaraa kiitollisena siitä, että sain muuta ajateltavaa.
Juttelimme niitä näitä ja ajattelimme pitää leffa-illan luonani, jonne kutsuisimme kavereitamme pitämään hauskaa.
-No jos me mentäs koht kaupungille ja soiteltas samal muille ja niin päin pois, Saara kysyi lopulta ja sovimme, että Saara tulisi hakemaan minua puolen tunniin päästä.
-Nähään, sanoin vielä ja suljin puhelimen.
Kävin hakemassa kylpyhuoneesta harjan ja aloin valmistautua ulos menemiseen, mutta kun pääsin laukkuni tyhjentämiseen asti, silmistäni alkoi valua kyyneleitä. Käteeni sattunut Tomin t-paita oli tuonut mieleeni taas viimeisen kosketukseni Tomin kanssa, tuntui siltä kuin joku olisi iskenyt vatsastani ilmat pihalle. Haukoin henkeäni ja yritin saada epätoivoisesti itkun loppumaan. Tuntui kuin kaikki hajoaisi palasiksi, en enää kestänyt vaan hautasin kasvoni suureen t-paitaan ja itkin enemmän, kuin olin moneen vuoteen itkenyt.
Lopulta sain kuivattua kyyneleeni, kun ovikelloa soitettiin.
-Tullaan!, huusin ja menin avaamaan oven.
-Mennäänkö?, Saara kysyi samantien kun sain oven auki.
-Joo tottakai, vastasin Saaralle, nappasin laukkuni ja lähdimme kävelemään bussipysäkille.
-Ootko sä muuten itkeny?, Saara kysyi kummastuneena.
-Öööö…..En?, sanoin Saaralle ja käännyin automaattisesti kasomaan itseäni bussipysäkin lasista.
-Mut sun silmät on ihan punaset, Saara intti.
-Ne on vaa nähän kuivat, sanoin ja räpytin silmiäni muutaman kerran ripeään tahtiin, jotta ne kostuisivat ja kysyin Saaralta:
-Onks nyt parempi?
-On!, Saara hihkaisi samalla kun nousimme bussiin.
Bussissa juttelimme niitä näitä ja mietimme mitä kaikkea meidän pitäisi ostaa.
-Seuraava pysäkki taitaa olla miejän, huomautin Saaralle.
-Jeps, Saara vastasi minulle ja painoi nappia. Kävelimme bussin oville ja odotimme sen pysähtymistä. Kun se sitten vihdoin päätti pysähtyä, meinasimme molemmat kaatua joten otimme toisistamme tukea ja lähdimme hihittäen ulos. Bussipysäkillä istuva vanha mummeli katsoi meitä järkyttyneenä kuin joitain pöpilästä karanneita potilaita ja mietimme ääneen, että olisi parasta häipyä paikalta ennen kuin mummeli soittaisi valkotakit hakemaan meitä.
Lähdimme kävelemään kohti kauppaa ja keskustelimme siitä keitä kutsuisimme mukaan. Muutamista ihmisitä olimme eri mieltä, mutta pääsimme lopulta kuitenkin yhteisymmärrykseen. Ostaessamme kaikkea tarpeellista, soittelimme kavereillemme ja kerroimme leffaillasta. Joonas ja Lisa eivät päässeet, mutta Saku, Isabella, Jaakko ja Helinä sanoivat tulevansa mielellään. Jennalle kun kerkesi mainitsemaan sanan “leffailta”, hän oli jo mukana.
Veimme ostokset meille ja suunnistimme kohti videovuokraamoa, sillä kaikki meidän leffat oltiin katottu jo niin moneen kertaan, että osasimme suurinpiirtein kaikki repliikit. Kulkiessamme kohti Makuunia, takaamme alkoi kuulua kiljuntaa ja käännyimme katsomaan mitä siellä tapahtui.
-Ei voi olla totta!, minä huusin ja lamaannuin paikalleni.
-Oo Äm Gee!, Saara kiljaisi ja lähti juoksemaan suurta tyttölaumaa kohti.
-Tom, sanoin lähes äänettömästi ja olin kahden vaiheilla lähisinkö vai en, mutta jalkani päättivät puolestani. Lähdin kävelemään hitaasti, mutta varmasti kohti heitä, mutten kuitenkaan lähtenyt ajamaan tietä tyttölauman läpi. Näin vilaukset Tomin tutusta lippiksestä ja silmiini alkoi kertyä kyyneleitä, mutta kielsin mielessäni itseäni itkemästä. Yritin etsiä katseellani Saaraa, mutta säpsähdin kun joku huusi nimeäni.
-Nana!, Tom huusi ja tunkeutui fanimassan läpi luokseni. Jäin järkyttyneenä seisomaan ja havahduin vasta, kun horjahdin ja ihmettelin miksi en kaatunut, kunnes huomasin Tomin pitävän minua pystyssä. Kun seisoin taas turvallisesti pystyssä, hän tarttui käteeni kiinni, huusi jotain saksaksi rotevalle miehelle, jonka oletin olevan jonkun sortin henkivartia, ja lähti kulkemaan toiselle puolelle tietä.
-Mitä sä teet!?, huusin Tomille englanniksi fanijoukon kiljunnan yli ja yritin riuhtaista käteni irti. Tom ei sanonut mitään vaan jatkoi päättäväisesti kävelemistä jonkun rakennuksen ovea kohti. Ovelle tullessamme Tom avasi oven ja jatkoi kävelemistä vielä rakennuksen sisälläkin. En ehtinyt nähdä juuri muuta, kuin muutaman uteliaan silmäparin, kunnes olimme jonkun sortin takahuoneesa.
-Tom mitä sä…, lauseeni jäi kesken, kun hän kietoi kätensä ympärilleni ja veti minut tiukkaan halaukseen.
-Mä luulin etten näkis sua enää, Tom kuiskasi korvaani ja kuullessani sen käteni nousivat kuin käskystä hänen selälleen ja vedin Tomia vielä lähemmäksi itseäni. Tom vetäytyi hieman, nosti kätensä kasvoilleni ja pyyhki poskelleni vierähtäneen kyyneleen.
-Anteeksi, Tom sanoi ensin englanniksi, sitten saksaksi ja jopa suomeksi. Yrittäessään muodostaa ääntämistään oikein, huuleni kaartuivat hienoiseen hymyyn ja sen huomatessaan hän kumartui suutelemaan minua. Kiedoin käteni Tomin rastoihin, enkä olisi halunnut päästää ikinä irti. Lopulta minun oli kuitenkin päästettävä Tom irti, sillä hänellä oli jotain sanottavaa.
-Mun pitää kuitenkin lähtee koht lentokentälle ja haluisin muistaa sut ni suostuisitko sä mun kans yhteiseen kuvaan?, Tom sanoi ja väläytti ihanan hymynsä. Häkellyin taas ja sanani meinasivat juuttua kurkkuuni, mutta sain sentään muutaman sanan suustani.
-Mh.. Mut missä? Sun pitäs mennä lentokentälle ettet jää tänne, kuullessaan mielipiteeni häneltä pääsi huvittunut naurahdus.
-Katoppa vähän ympärille, Tom sanoi ja heilautti kättään ikäänkuin näyttääkseen huoneen. Huone oli täynnä isoja valoja ja taustakankaita, ympäri huonetta oli jokaisella pöydällä jonkin sortin kamera ja muutama muistikortti.
-Valokuvaamo?, kysyin epäillen.
-Jep. En mä sua tänne turhaan tuonu, Tom vastasi, painoi kevyen suudelman otsalleni ja kävi oven luona huikkaamassa jonkun, ilmeisesti valokuvaajan, sisälle. He neuvottelivat keskenään ja jotenkin minusta tuntui, ettei valokuvaajalla ollut minkäänlaista tahdon valtaa tuossa keskustelussa. Kun he olivat ilmeisesti lopettaneet keskustelun, Tom veti minut suuren valkoisen kankaan eteen. Otimme useita kuvia ja lopulta Tom sanoi, että myöhästisi tätä menoa. Itseäni hieman harmitti, mutta ymmärsin kyllä.
-Minun täytyy käydä kehittämässä nämä. Menee suurin piirtein 10-15 minuuttia, valokuvaaja sanoi ensin englanniksi ja sitten suomeksi minulle. Hymyilin huvittuneena suomennokselle, sillä olisin ihan yhtä hyvin ymmärtänyt englantiakin.
Valokuvaajan kadottua, huoneen valtasi painostava hiljaisuus.
Tom vain tuijotti minua ja minä yritin olla punastelematta koko aikaa. Lopulta hän rikkoi hiljaisuuden ja sanoi:
-En oo tainnu koskaan mainita miten nätti sä oot, Tomin ääni oli niin täyteläinen, että se meinasi viedä jalat altani. Samassa ymmärsin mitä hän oli sanonut ja pamahdin aivan punaiseksi. Voi helvetti, ajattelin ja yritin piiloutua hiusteni taakse. En ilmeisesti onnistunut kovin hyvin, sillä Tomin kasvoille nousi tuttu huvittunut hymy.
-No yrittäisit ite olla mun asemassa…, mutisin hiljaa itsekseni.
-Hm?
-Ei mitään, korjasin ja väläytin Tomille pikaisen hymyn. Tom ei miettinyt asiaa sen enempää vaan nosti leukaani niin, että katoin häntä suoraan silmiin. Sisältäni purkautui valtava intohimo, enkä meinannut millään saada itseäni kuriin. Lopulta en enää jaksanut pidätellä itseäni vaan nousin varpailleni yltääkseni Tomin huuliin. Tom hämmästyi aloitteestani, mutta vastasi suudelmaani yhtä kiihkeästi. Jouduimme kuitenkin irroittautumaan toisistamme, kun takaamme kuului erittäin kiusaantunut yskäisy.
Nolostuin todella pahasti ja yritin mennä hieman piiloon Tomin selän taakse.
-Tässä ois nyt nää kuvat et valitkaa siitä mitä otatte, valokuvaaja sanoi, jätti kuvat pöydälle ja häipyi vähin äänin huoneesta.
Tom meni valokuvien luokse ja alkoi selailla niitä.
-Mä pidän täst, hän sanoi ja näytti minulle kuvaa, jossa Tom on takanani ja kietonut kätensä vatsalleni.
-Joo onhan toi ihan kiva, myönsin ja otin kuvan käteeni.
-No otetaaks sitte tästä sullekki kopio?
-Okei, vastasin ja jäin odottamaan, kun Tom kävisi valokuvaajan luona. Odotellessani jatkoin kuvien selailua ja huomasin hymyileväni jokaisessa.
-Outoa…, mutisin itsekseni, sillä yleensä en onnistu koskaan hymyilemään valokuvissa. Vähän ajan päästä, tuli Tom valokuvaajineen ja kaivoi taskustaan lompakkoa.
-Mä voin maksaa!, huudahdin tajutessani mitä Tom oli tekemässä.
-Ei käy. Nää on mun puolesta, Tom sanoi ja laski valokuvaajan kädelle pinon seteleitä. Valokuvaajan suu loksahti auki, kun Tom kuiskasi hänelle jotain ja hän häipyi huoneesta pikaisesti. Jäin katsomaan ovea, josta valokuvaaja oli kadonnut ja hätkähdin kun Tom tuli viereeni ja sanoi:
-Höh. Etkai sä iskeny silmiis tohon
-Siis mitäh? En? Miks oisin? Sä oot paljon…, lauseeni jäi kesken kun ymmärsin mitä olin sanomassa.
-Niiin?, Tom kysyi naureskellen ja alkoi selailla taas valokuvia.
-Ei mitään, vastasin nolona ja katselin kun hän valikoi pinosta muutamia kuvia.
-Mä pidän nää ni sä saat loput, Tom sanoi ja väläytti minulle maailman ihanimman hymyn. Jäin täysin sanattomaksi ja tuijotin suoraan sanottuna, en minnekkään.
-Kai se käy?, hän lisäsi vielä ja minä nyökäytin pikaisesti suostumukseksi.
-Mut mun pitäis varmaan lähtee. Bill ja muut oottaa, Tom sanoi ja näytti harmistuneelta. Sanat kirpaisivat syvältä ja yritin pitää kyyneleeni kurissa. Emme puhuneet tämän jälkeen mitään vaan lähdimme kävelemään ulko-ovelle.
Kun saavuimme ulos, näin Saaran ,joka ilmeisesti etsi minua kuumeisesti. Vilkutin hänelle pienesti kättäni ja toivoin hänen huomaavan ilman mitään suurempaa järkytystä. Kun osuin hänen silmiinsä, Saaran suu loksahti apposen auki ja hän lähti kävelemään hitaasti meitä kohti. Käännyin katsomaan Tomia, jonka pitäisi lähteä, mutta yllätyksekseni hän lukitsi käteni tiukkaan otteeseen ja suuteli minua tavalla, mistä ei koskaan ennen ollut tietoakaan.
-auf Wiedersehen mein Schatz, Tom sanoi ja lähti kohti mustaa autoa, jota ympäröi vieläkin suuri fani-lauma.
En pystynyt pitämään itseäni enää kasassa, vaan lysähdin seinää vasten ja hautasin kasvoni käsiini. Sain sittenkin nähdä hänet vielä kerran, ajattelin ja yritin lopettaa nyyhkytyksen, sillä minulla olisi Saaralle paljon selitettävää.
————
Woooh, olipas jakso. Kirjoittamisessa meni omasta mielestäni
Todella kauan, mutta sillä ei ole omasta mielestäni mitään väliä,
jos onnistuin osan tekemisessä. Itse tykkään jaksosta.
Muistakaahan kommentoida!
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 2 Kommenttia »
#6 Eihän minun pitänyt kiintyä…
Käännyin ympäri ja äimistyin, Tom seisoi takanani ja väläytti häkellyttävän hymynsä. Jäin tuijottamaan Tomia suu auki, enkä saanut sanaa suustani vaikka kuinka yritin. Voi paska, minä ajattelin. En sitten voi pahemmin jäätyä? Ryhdistäydy, minä komensin itseäni mielessäni ja yritin päästä taas takaisin maanpinnalle.
Tom katsoi minua kysyvästi, mutta sitten hänen ilmeensä muuttui huvittuneeksi. Yritin ajatella miten typerältä näytin seisoessani siinä hänen edessään silmät pyöreinä. Naurahdin itselleni huvittuneena ja korjasin ilmeeni.
-No siltähän se vähän näyttää että tulin, sain vihdoin sanottua kun sain itseni kuriin.
Tom lähti kävelemään sisälle ja kääntyi katsomaan minua, kun en liikkunut.
-Tuutko sä, Tom sanoi ja huikkasi minua kädellään luokseen. Emmin sekunnin pari, mutta lähdin kuitenkin kävelemään Tomia kohti, tullessani hänen luokseen Tom nosti kätensä olkapäilleni ja kävelimme ovista sisään.
Tunsin kuinka puna nousi taas poskilleni, miks mulle käy aina näin?, kysyin mielessäni ja painoin katseeni maahan jotta kukaan ei huomaisi punastustani. Kävellessämme respan ohi, edellisyönä minua palvellut vanha rouva katsoi minua kysyvästi ja vilautti nopeasti jotain pakettia. Jäin tuijottamaan rouvaa ja hän vinkkasi minulle silmää. Samassa mieleeni muistui kysymys “Tarvitsetteko näitä?” sekä vanhan rouvan kädessä oleva kondomi paketti. Ymmärsin mitä mummelilla oli mielessä, voi ei, ei siihen voinut muutakaan sanoa. Säpsähdin kun joku sanoi nimeni.
-Nana?, Tom sanoi ja katsoi minua kummastuneena.
-Häh…? Kuka? Minä? Mitä?, solkkasin ja yritin katsoa ympärillemme. Olimme saapuneet clubille ja monet siellä olevat tytöt mulkoilivat minua vihaisesti ja supisivat keskenään. Mikähän noita riivaa, mietin ja ymmärsin mikä tässä oli niin järkyttävää, Tomin käsi oli edelleen rennosti olkapäilläni vaikka hän jakoikin muutaman nimikirjoituksen aina silloin tällöin. Pujahdin käden alta ja sanoin Tomille ennen kuin hän ehti kysyäkkään, että näin herättäisimme vähemmän huomiota.
-Mitä vikaa huomiossa on?, Tom kysyi hymyillen ja istui pöydän vieressä olevalle nurkkasohvalle.
-Ei mua kiinnosta saada hirveesti julkisuutta, sanoin ja jäin seisomaan pöydän toiselle puolelle. Etsin katseellani baaritiskiä ja sen löydettyäni kysyin Tomilta
-Haluutko sä jotain baarista?
-Voisin ottaa cocacolan, Tom sanoi ja vilkuili ympärilleen. Nyökkäsin ja lähdin baaritiskille.
-Yks kokis ja päärynäsiideri, huikkasin baarimikolle.
-Tuliko muuta, baarimikko kysyi ja ojensi minulle kaksi pulloa.
-No tota…Yks paukku salmaria, sanoin vielä empien, mutta nyt olisi pakko päästä hiprakkaan jos aijoin tämän illan viettää vielä hengissä. Join paukun ja lähdin takaisin sinne missä Tom istui. Aluksi en huomannut pöytää, sillä paikalle oli saapunut myös Bill, ja kaksi muuta poikaa joiden nimiä en muistanut.
-Tässä, sanoin Tomille ja ojensin pullon. Jäin vielä seisomaan, mutta Tom sanoi vasemmallapuolella olevalle pojalle jotain saksaksi ja tämä siirtyi sen verran, että siihen jäi yksi tyhjä paikka.
-Tähän vaan istumaan, Tom sanoi ja taputti tyhjää paikkaa. Kävin istumaan ja avasin siiderini.
Yritin olla mahdollisimman tavallinen ja jutella muiden kanssa yhtä paljon kuin Tominkin, mutta silti Tomilla oli jonkillainen vaikutus minuun, sillä en pystynyt katsomaan häntä silmiin tai muuten en saanut sanaa suustani. Ilta jatkui rupattelun parissa ja Tomin käsi oli taas noussut olkapäilleni, en jaksanut välittää asiasta, sillä tavallaan se tuntui myös todella mukavalta.
Vähitellen clubi alkoi tyhjentyä tarpeeksi juoneista ihmisistä ja huomasin itsekkn tyhjentäneeni pullon jos toisenkin. Pojat joiden nimiä en meinannut millään muistaa, olivat kadonneet jokunen aika sitten tytöt kainalossa ja Billkin sanoi lähtevänsä nukkumaan. Toivotin hänelle hyvät yöt ja Billin lähdettyä nurkkamme täytti hiljaisuus. Vilkaisin Tomia ja näin hänen katsovan minua, yritin etsiä kelloa, mutten löytänyt yhtäkään.
-Um..Paljon kello oikeen on, kysyin tomilta ja siirryin hieman kauemmas niin, että hänen kätensä valahti olkapäiltäni pois. Hän vilkaisi kännykkäänsä ja sanoi
-Taitaapi olla vähän reilu puolen yön.
Nyökkäsin ja tuijotin pöytää mikä oli puolillaan tyhjiä pulloja.
-Mun varmaan pitäis mennä jo kotiin, sanoin ja nousin hitaasti ylös. Tuntui jotenkin haikealta jättää tämä paikka, sillä ilta ei ollut ollenkaan niin karmea mitä olin kuvitellut.
-Saanko mä saattaa sut taksille?, Tom kysyi ja katsoi minuun.
-Okei, vastasin ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovia. Tom sai minut muutamalla askeleella kiinni ja viereeni päästyään hän hidasti vauhtia minun askelteni mukaiseksi.
Ulkona oli yllättävän kylmää ja tajusin unohtaneeni takkini kotiin. Yritin etsiä katseellani taksia, mutta paikalla ei ollut juuri nyt yhtään. Viileä tuulahdus sai aikaan kylmät väreet ja nostin kädet puuskaan pysyäkseni lämpimänä. Olkapäilleni laskettiin lämmin huppari ja käännyin nähdäkseni kuka sen laittoi.
-Nyt sä et palellu ihan kokonaan, Tom sanoi ja hymyili lämpimästi. Katsoin hupparia ja huomasin kuinka iso se oli päälläni.
-Mut nyt sä jäädyt!, huudahdin ja yritin antaa hupparia takaisin.
-Nääh enkä jäädy. Täällähän on ihan lämmintä, Tom naurahti ja kietaisi minulle hupparin päälle. Huppari oli todella lämmin ja mukava joten en väittänyt enää vastaan vaan laitoin kädet hihoista ja käärin niitä sopivan pituisiksi.
-Onks sun pakko mennä?, Tom kysyi ja käänsi minut kasvotusten hänen kanssaan.
-Mitäh?, hämmästyin enkä osannut vastata muuten. Tom otti käsistäni kiinni ja työnsi minut varovasti isoa kivipylvästä vasten. Sydämeni alkoi hakata ylimääräisiä lyöntejä tuon tuosta sekä hengitykseni kiihtyi jokaisella hengenvedollani. Tom katsoi minuun ruskeilla silmillään ja oli viedä minulta jalat alta. En ehtinyt reagoida mitenkään, kun hänen huulensa painautuivat suulleni. Käteni valahtivat alas ja olin aivan voimaton.
-Jää tänne nukkumaan, hän sanoi ja nosti päänsä niin, että pystyin näkemään hänen kasvonsa. En vastannut hänelle mitään, mutta kuka pystyisi kieltäytymään yhtään mistään tuollaisen suudelman jälkeen. Olisin voinut vaikka vannoa, että jos Tom olisi pyytänyt minua hyppäämään kaivoon, en olisi edes empinyt.
Käänsin katseeni maahan, nyökytin muutaman kerran ja nostin hieman päätäni nähdäkseni Tomin reaktion. Tom hymyili ja kumartui antamaan poskelleni pienen suukon.
-Mennään sisälle tai sä jäädeyt tänne ulos, Tom sanoi ja tarttui käteeni. Katsoin käsiämme ja sanoin mielessäni ”Eihän mulla ole enää kylmä, sähän tänne jäädyt kun annoit hupparis mulle.”
-Okei, vastasin ja lähdimme kävelemään takaisin sisälle. Odotin, että Tom nostaisi kätensä olkapäilleni, mutta ei, se vain piti rennosti kädestäni kiini.
Hississä hän kääntyi puoleeni ja suuteli minua uudelleen. En taaskaan kerennyt ymmärtää mitä tapahtui, kun hissin ovet jo avautuivat.
-Hmph. Onpas kärsimätön hissi, Tom sanoi samalla, kun astuimme käytävään. Katsahdin nopeasti ympärilleni tiedostaakseni näkikö kukaan. Nuori pariskunta, joka odotteli hissiä, katsoi meitä ja käsiämmen, jotka muuten olivat vieläkin kiinni toisissaan, suut apposen auki. Nainen kuiskasi jotain partnerilleen ja he hipsaisivat vikkelästi hissiin.
-Tosin taisin kyllä olla minäkin, Tom sanoi katsomatta minuun.
-Niin mitä?, minä töksäisin suustani, sillä olin vieläkin hämilläni kaikesta tapahtuneesta.
-No yleensä jätkillä ei varmaankaan oo tapana lääppiä tyttöö ilman lupaa, Tom sanoi ja nauroi poikamaista nauruaan. Minuakin alkoi hymyilyttää ja tunsin oloni oudon hyväksi. Juttelimme kaikkea mahdollista mitä siinä tilassa pystyy keskustelemaan ja saavuimme Tomin ja Billin huoneen ovelle. Tom ei avannut ovea vaan kääntyi katsomaan minuun.
-Me lähdetään huomenna illalla takasin saksaan, Tom sanoi ja kuulosti masentuneelta. Tuntui kun joku olisi pistänyt minua puukolla vatsaan ja lysähdin maahan pidellen käsillä vatsaani. Mitä minä olin oikein kuvitellut? Että Tom jäisi takiani Suomeen, eihän minun pitänyt kiintyä häneen vaan pitää hauskaa.
-Niin pitääkin. Eihän siinä mitään, sanoin takaisin ja nousin takaisin jaloilleni, yrittäen saada kunnolla happea. Tom painoi minut ovea vasten ja katsoi minua suoraan silmiin.
-Mä en haluais jättää sua mut se ei oo mun päätös, en ymmärtänyt mitä Tom tarkoitti. Olin vain hiljaa ja katsoin hänen ruskeita silmiään joissa näkyi lähtemisen tuskan häivähdys.
-Anna mulle ees numeros ni voin pitää suhun yhteyttä. En oo koskaan ennen tavannu kaltaistas tyttöö. Sä oot erityinen enkä taho tän jäävän tähän iltaan, Tom sanoi ja kääntyi avatakseen oven.
-No tuutko sä vai meinaatko sä punkata tässä käytävässä, Tom kysyi ja hymyili minulle rohkaisevasti, mutta hänen silmänsä jäivät katsomaan minua kysyvästi kun kaivoin laukkuani. Löysin pienen palan paperia ja mustekynän joka toimi juuri ja juuri. Kirjoitin lappuun numeroni ja ojensin sen Tomille. Tom otti sen ja vetäisi minut oven sisäpuolelle tiukkaan syleilyyn. Tunnustelin sormillani Tomin rastoja, tämä oli ilmeisesti viimeinen mahdollistuuteni tuntea hänen kosketuksensa ja tahdoin painaa sen muistiini. Takana oleva ovi painui hiljaa kiinni ja kuului pieni naksahdus kun se meni lukkoon.
Tom veti minut hitaasti perällä olevaa huonetta kohti, huone oli aivan erilainen kun se missä minä yövyin, ja laittoi minut istumaan sängylle joka oli seinän vieressä. Hän nosti sormensa huulilleni ja ymmärsin, että pitäisi olla hiljempaa. Vilkuilin ympärille ja huomasin toisen sängyn jossa nukkui joku. Kummarruin nähdäkseni “sen jonkun” tarkemmin ja tirskhdin huomatessani sen olevan Bill, jolla oli kaiken maailman kauneusvoiteet naamallaan. Yritin pidättää nauruani ja nousin takaisin sängylle. Päälleni heitettiin suuri valkoinen paita joka tuoksui puhtaalle.
-Sä et varmaan halua nukkua noissa vaatteissa?, Tom sanoi ja vinkkasi silmää minulle. Katsahdin vaatteitani ja huomasin niiden olevan hieman epämukavat yön yli nukkumiseen.
-Onks tää sun paita?, kysyin hiljaisella äänellä. Tom ei vastannut vaan nyökytti päätään ja katosi huoneesta. Päätin vaihtaa Tomin paitaan siinä, sillä en tiennyt missä wc oli, Tom ei ollut paikalla ja Bill näytti olevan syvässä unessa. Vein farkkuni tuolille, joka oli pienen pyöreän pöydän ääressä ja laitoin samalle tuolille myös toppini, mutta kun yritin avata rintsikoitteni hakasta, olkapäälleni laskeutui lämmin käsi.
-Toi näyttää aika epätoivoselta, Tom kuiskasi korvaani ja napsautti yhdellä sipaisulla hakaisen auki. Käänsin päätäni sen verran, että näin juuri ja juuri Tomin kasvot ja nostin pikaisesti suuren t-paidan eteeni.
-Ole hyvä, hän kuiskasi ja suikkasi poskelleni suukon. Vedin nopeasti paidan päälleni ja käännyin ympäri. Suuni loksahti auki, kun näin Tomin istumassa sängyn laidalla. Kerta kaikkiaan itse täydellisyys istui edessäni ja irroitti rastojaan ponihännältä. Otin muutaman askeleen eteenpäin katsoakseni mitä siitä tapahtuisi, Tom ei reagoinut mitenkään vaan levitti rastat sekaisin päänsä ympärille ja nosti peittoa niin, että sai laitettua toisen tyynyn paikalleen.
-Tota…Nukunko mä tossa, kysyin ja osoitin sohvaa joka oli pienen tv:n edessä. Tomin kasvoille nousi hymy ja hän nosti käden suunsa päälle tukahduttaakseen naurun.
-Et tietenkää. Sä nukut täällä, Tom sanoi ja taputti sänkyä. Katsoin häntä ihmeissäni ja otin muutaman askeleen, kuin varmistaakseni kuulinko oikein. Päästyäni käden etäisyydelle Tomista, hän tarttui käteeni ja kaatoi minut sänkyyn vierelleen. Yritin nousta samantien ylös, mutta siinä oli niin käsittämättömän hyvä olla, etten halunnutkaan nousta pois. Kuitenkin siveellisyyden nimissä käännyin kyljelleni niin, etten nähnyt Tomin kasvoja.
-Hyvää yötä, hän kuiskasi korvaani ja laski päänsä toiselle tyynylle.
-Öitä, vastasin ja suljin silmäni. Tunsin Tomin lämpimän hengitykseni niskassani ja vaivuin vihdoin syvään uneen.
Heräsin aamulla auringon paisteeseen ja vedin peittoa pääni päälle yrittäen vielä saada unen päästä kiinni. Olin nähnyt todella ihanaa unta jossa sain viettää iltaa jonkun pojan kanssa. Yritin muistaa mitä unessa tapahtui ja hieroin silmiäni. Nousin istumaan sängyn reunalle ja koin jotain todella järkyttävää. Ymmärsin, etten ollut nähnytkään unta vaan olin ihan oikeasti viettänyt iltaa sen pojan kanssa.
-Tom!, minä huudahdin ja käännähdin ympäri löytääkseni hänet. Takanani ei ollut muuta, kuin tyhjä paikka jossa joku oli nukkunut. Ehkä Tom on jossain toisessa huoneessa, minä ajattelin ja nousin ylös, mutta jalkani eivät pitäneet ja romahdin alas lattialle.
-Ai saatana!, kiljaisin ja katsoin käsiini jotka olin automaattisesti pistänyt eteen, etten kaatuisi naamalleni. Kämmenessäni oli noin kahden sentin viilto josta valui muutama pisara verta. En ajatellut asiaa sen kummemmin vaan painoin käteni nyrkkiin noustessani ylös lattialta. Yritin etsiä Tomia katseellani tai jotain mikä viittaisi hänen oloonsa huoneessa. Ei mitään missään, ainoa mitä huonneessa oli merkkinä siitä, että siellä oli joku, oli vaatekasani tuolilla. Kävelin pöydän ääreen ja istahdin tuolille. “Meidän pitää lähteä huomenna”, soi Tomin ääni korvissani. Huomasin pöydällä paperin jonka päällä luki ‘Nana’ ja päätin katsoa mitä siinä on. ‘Nana, mä en todellakaan tahtois jättää sua, mut mun on pakko. Mulla on sun numeros tallessa ja lupaan soittaa sulle heti kun vaan on aikaa. Sori et lähin näin sanomatta mitään, mut se ois ollu liian vaikeeta muuten. Terveisin. Tom. P.S. Toivottavasti muistat mut ees sulle jättämäni paidan kautta.’ Luettuani kirjeen, ymmärsin hänen lähteneen ja ainoa asia joka todistaisi yhteisestä yöstämme, olisi hänen paitansa joka oli päälläni. Tunsin muutaman kyyneleen vierivän poskelleni, mutta pyyhin ne pois nopeasti ja yritin tolkuttaa itselleni, ettei olisi mitään syytä itkemiseen. Tunsin pienen kirpaisun käden viillossa, kun suolainen kyynel tunkeutui haavaan. Lähdin etsimään vessaa, onnekseni se oli vain kulman takana, ja puhdistin kämmeneni. Haavasta ei vuotanut enää verta, mutta se oli silti arka joten yritin olla varovainen sen kanssa. Menin takaisin huoneeseen, jossa oli sängyt ja istahdin sille, missä Bill oli nukkunut. Tuijotin sänkyä jossa olin nukkunut Tomin kanssa ja yritin ymmärtää mitä oli tapahtunut. En tiennyt kuinka kauan olin vain tuijottanut sänkyä, kun päätin lähteä huoneesta. Puin eiliset vaatteet päälleni ja tungin t-paidan pieneen laukkuuni, minun olisi pitänyt tietysti jättää se huoneeseen ja unohtaa kaikki mutten kyennyt siihen. Katsoin vielä kerran huonetta avasin ulko-oven. Kävele pois äläkä enää katso taaksesi, yritin tolkuttaa itselleni samalla kun kävelin päättäväisesti respaan.
-Kirjautuisin ulos huoneesta…, yritin muistaa mikä huoneen numero oli, mutten millään saanut sitä päähäni.
-75?, ystävällinen nuorimies kysyi minulta.
-Mh. Se se taisi olla, sanoin ja yritin vielä miettiä, ainakin se oli kerroksessa 7 sen minä ainakin muistin.
-Juu asia on hoidettu. Toivottavasti yö oli mukava ja tervetuloa uudestaan, respan nuorimies sanoi minulle ja antoi pienen esitteen hotellista. Tom taisi hoitaa tämänkin jo, sanoin mielessäni ja näin hänen kasvonsa hymyilemässä edessäni. Pudistelin päätäni ja lähdin metsästämään taksia, jotta pääsisin kotiin.
Tullessani ulos, löysin yhden taksin joka oli parkissa ja kävelin sen luokse.
-Um..Onko tämä taksi vapaa, kysyin avoimesta ikkunasta.
-No se riippuu vähän mihin päin neiti on menossa, mukavan oloinen vanha mies kysyi. Kerroin osoitteeni ja taksikuski kertoi olevansa itsekkin menossa samaan suuntaan joten pääsin kyytiin. Taksin lähdettyä liikkeelle, katselin ikkunasta ulos ja toivoin rahojeni riittävän matkan maksamiseen. Nostin katseeni kirkkaalle taivaalla ja tunsin kuinka muutama kyynel vieri poskelleni. Yritin pyyhkiä kyyneleitä, mutta ne vain valuivat valumistaan ja kun taksi pysähtyi ja kertoi matkan hinnaksi 17.50, heitin kuskille kaksikymppisen, ja avasin taksin oven.
-Hei neiti! Entäs vaihtorahasi?, taksikuski huusi perääni, mutta halusin vain päästä omaan kotiini.
-Pidä loput! Kiitos kyydistä!, huusin ja vilkutin muutaman kerran ystävälliselle taksikuskille. Ryntäsin kohti portaikkoa ja kotioveani.
Vihdoin kotiin päästyäni menin sängylleni ja hautasin kasvoni tyynyyn yrittäen tukahduttaa nyyhkytykseni.
-Miksi?!, minä kiljaisin ja löin nyrkillä tyynyäni. Tunsin kirpaisun ja huomasin kämmeneni viillon vuotavan taas verta. Puristin käteni nyrkkiin ja yritin pidätellä kirosanoja jotka pyrkivät ulos suustani.
Hätkähdin, kun kännykkäni alkoi soimaan. Ryntäsin laukulleni ja heitin sieltä kaiken ulos mikä oli minun ja kännykkäni välissä. Vihdoin sain puhelimen käteeni ja vastasin siihen.
-Nana puhelimessa!, huudahdin hengästyneenä.
——–
Noniin kuudes osa on sitten vihdoin valmis!
Osassa tapahtui todella paljon merkittäviä asioita, mutta
olen itse todella tyytyväinen toteutukseen.
Mitä mieltä sinä olet osasta? Kuka mahtaa soittaa Nanalle?
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 2 Kommenttia »
#5 clubille
Saavuttuani hotellille poltin ulkona yhden tupakan, ennen kuin menin varaamaan huoneen yöksi. Hotelli oli suhteellisen tasokas siihen verrattuna missä omilla rahoillani yöpyisin, mutta koska Jenna oli heittänyt minulle vähän reippaammin rahaa kiitokseksi, ajattelin ettei minun tarvitse metsästää halvempaa hotellia jostain kauempaa. Vedin viimeiset henkoset ja tumppasin tupakan kiviseen tuhkakuppiin. Otin laukkuni ja kävelin sisälle respaan.
-Hei. Huone yhdeksi yöksi, sanoin hieman ajatuksissani.
-Onkos neidille tulossa vieraita?, mukavan oloinen vanha nainen kysyi hymyillen.
-Siis mitäh?, havahduin ajatuksistani ja kavahdin kysymystä.
-Niin että tarvitsetteko näitä vai onko sinulla omia?, respan nainen hymyili ja vilautti sultan pakettia.
-Yksin mä olen joten en tarvitse. Jos nyt vain saisin sen huoneen avaimen, vastasin hieman kärttyisästi. Rouva ymmärsi yskän ja antoi minulle avaimen.
-77, minä mutisin ääneen ja katsoin taulusta missä kerroksessa huoneeni oli. Huone 77 oli kerroksessa seitsemän joten suuntasin kohti hissejä. Painoin hissin nappia ja katsoin mistä asti se on tulossa. Äh, se on vasta kerroksessa 9, tuskastuin ja kännyin kohti portaita. Silmiini osui hotellin clubi ja suuntasin sinne ottamaan muutaman paukun ennen kuin painuisin pehkuihin. Kävelin suorinta tietä baaritiskille ja tilasin salmaria.
Olin kadottanut ajantajuni enkä tajunnut kuinka kauan olin siinä istunut, mutta havahduin kun takaani alkoi kuulla kiljumista. Käännyin katsomaan ulko-oven suuntaan, mutta olin jo sen verran humaltunut, etten nähnyt selvästi sinne asti. Kaivoin kännykkäni laukusta ja katsoin kelloa.
-Onpas kello jo paljon, mutisin humaltuneella äänellä ja minua alkoi itseänikin hymyilyttää kommenttini. Maksoin juomani ja päätin lähteä nukkumaan.
-No voihan helkkari, tokaisin kun pääsin hisseille. Ensimmäinen hisseistä oli juuri lähtenyt, mutta onnekseni toinen niistä oli toisessa kerroksessa. Kun pääsin hissiin, yritin etsiä nappia jossa luki ‘7′ etsiminen oli suhteellisen vaikeaa, sillä numerot eivät meinanneet pysyä paikoillaan. Lopulta sain painettua kerrokseni nappia ja hissi lähti liikkeelle. Katsoin hissin takaseinässä olevasta jättimäisestä peilistä itseäni ja kikatin huvittuneena humaltunutta olemustani. Tullessani vidoin oikeaan kerrokseen, lähdin kävelemään käytävää pitkin ja yritin löytää huonettani. Vähän aikaa kuljettuani näin kaksi tutun näköistä poikaa ja meinasin mennä moikkaamaan ja tarkistamaan ketä he olivat, kunnes tunnistin toisen pojan rastat. Peräännyin ja lähdin kävelemään mahdollisiman huomaamattomasti eteenpäin. Löydettyäni huoneeni avasin oven ja laitoin laukkuni viereiseen naulakkoon. Kävin pesemässä naamani, avasin hiukseni ja heitin farkkuni ylimääräiselle sängylle. Kaivoin laukusta kännykkäni ja laitoin siihen herätyksen kello seitsemäksi. En tainnut olla edes kymmentä minuuttia sängyssä kunnes nukahdin.
-Voi saatana!, kirosin samalla, kun sammutin herätystä. Lysähdin vielä takaisin sängylle ja pitelin päätäni, nyt olisi pakko nousta tai muuten en pääsisi koko päivänä ylös sängystä. Lähdin raahautumaan kohti laukkuani ja yritin etsiä sieltä päänsärkylääkettä, sillä tässä olotilassa en voisi mennä töihin. Löysin pienen paketin päänsärkylääkettä ja otin siitä yhden tabletin. Saatuani tabletin kurkusta alas, aloin valmistautua tulevaa työpäivää varten odotellessani lääkkeen vaikutuksen alkamista. Päätin tilata respasta ruokaa huoneeseeni, sillä en halunnut missään nimessä törmätä Tokio Hotellin poikiin, jotka ilmeisesti yöpyivät samaisessa hotellissa.
Söin aamiaiseksi tummaa leipää ja palan painikkeeksi olin tilannut appelsiinimehua. Aamupalan syötyäni puin vielä farkkuni jalkaan ja katsoin, ettei minulta ollut unohtunut mitään hotellihuoneeseen. Lähdin kävelemään reippaasti käytävää pitkin ja yritin pitää mahdollisimman vähän ääntä, jottei kukaan häiriintyisi aikaisesta lähdöstäni. En jäänyt odottelemaan hissiä vaan painelin suorinta tietä rappusia pitkin respaan.
Olin juuri kirjautumassa ulos, kun viereeni tuli joku toinen. Yritin pitää kiirettä, mutta vieressäni ollut henkilö tervehti minua:
-Hei, Tom sanoi englanniksi. Voi ei, taas sitä mennään.
-Hei, vastasin ja käännyin häneen päin yrittäen hymyillä mahdollisimman luonnollisesti. Tom hämmentyi jostain syystä reaktiostani ja jäi vähäksi aikaa tuijottamaan minua.
-Me olimmekin sitten samassa hotellissa yötä, sanoin entistä huvittuneempana hänen reaktiostaan.
-Heh niinhän me näköjään oltiinkin, Tom sanoi ja väläytti iloisen hymyn. Nyt vuorostaan minä sain häkeltyä, Tomilla oli aivan käsittämättömän suloinen hymy.
-Mutta mun pitääkin tästä lähteä töihin. Toivottavasti törmäillään, sanoin ja yritin kuulostaa vakuuttavalta, sillä sydämeni pohjasta toivoin ettemme enää ikinä tapaisi. Hän oli sanomassa jotain, mutta jäi empimään sanojensa kanssa ja päätin lähteä. Juuri kun olin lähtemässä, hän tarttui käteeni samalla tavalla, kun baarin terassilla eilis iltana. Käännyin ja katsoin häntä kysyvästi ja samassa hän päästi kädestäni irti. En kuitenkaan vielä päässyt liikkeelle sillä hänen kosketuksensa oli yhtä kosminen, kuin ensimämiselläkin kerralla. Hämmennyin kun nuo niin kauniit ruskeat silmät katsoivat suoraan minuun ja alon taas punastua, joten käänsin katseeni maahan.
-Tuu illalla käymään vielä täällä. Me varmaan vietetään iltaa tuolla clubilla keikan jälkee, Tom sanoi ja osoitti samaa clubia missä minä olin eilen ollut.
-Tota… En mä oikeen tiedä kun mulla on tänään töitä ja ööh pitäisi siivotakkin tänään kotona, minä yriti selitellä ja nostin katseeni maasta.
-No tule jos kerkeet, Tom sanoi ja lähti kohti ravintolaa mistä oli ilmeisesti tullutkin. Jäin tuijottamaan hämmentyneenä suuntaan johon Tom lähti kävelemään enkä ymmärtänyt yhtään mitä oli tapahtunut. Samassa Tom kääntyi vinkkasi minulle silmää ja katosi ravintolan ovien taakse. Olin aivan ällikällä lyöty, kukaan poika ei ollut koskaan kohdellut minua samalla tavalla. Hämmennyksestä huolimatta lähdin kävelemään kohti ulko-ovea. Etsin jonkun aikaa taksia ja lopulta pääsin matkaan.
Saavuttuani työpaikalleni huomasin sisällä olevan jälleen kerran lähes tyhjää, sillä yleensä Mc Donald’sissa ei tähän aikaan asiaikkaita ollutkaan.
Kävin ilmoittautumassa, että saavuin töihin ja menin pukuhuoneeseen vaihtamaan työvaatteet päälle. Kietaisin vielä hiukset ponnarille ja suuntasin kassalle. Juttelimme työkaverini kanssa ja vaihdoimme kuulumisia viikonlopun ajalta. Silloin tällöin keskeytimme rupattelumme palvellaksemme asiakasta, joka oli eksynyt syömään lounaansa tässä Mc Donald’sissa.
Pian kello löikin puoli neljä, joten aloimme kärkkyä seuraavia vuorolaisia, jotta pääsisimme vihdoin kotiin. Juuri kun olin lähdössä kassalta, minulle tuli vielä yksi asiakas.
-Hei mitä saisi olla?, kysyin iloisena ja miltei heti sen sanottua, minua alkoi naurattamaan, sillä huomasin asiakkaani olevan Saara.
-No moi! Ottaisin kaksi salaattia cociksilla sekä yhden Nanan mukaan. Kiitos, Saara sanoi ja hihitti itselleen.
-No minäpä pistä sinulle kassin valmiiksi. Jos menete hetkeksi odottamaan pöytään niin saatte Nanan heti kun se on käynyt ilmoittautumassa lähteväksi duunistaan, minä vastasin ja yritin pitää pokkani. No yritykseksihän se sitten jäikin, mutta vihdoin koottuani itseni, laitoin Saaralle tilaukset paperikassiin, otin maksun ja kiiruhdin kohti pukuhuonetta.
Vaihdettuani vaatteet ja laitettuani ne kaappiini henkariin, lähdin kohti pukuhuoneen toista ovea. Samassa joku huusi takanani nimeäni ja tuli juosten luokseni.
-Sä oot nana eiks vaan?, poika sanoi hengästyneenä.
-Joo? Oonhan mä, sanoin ja ihmettelin mistä nyt oli kysymys.
-Pystyisiksä vaihtaa mun kanssa vuorot?, poika pyysi ja näytti epätoivoiselta.
-No tuota riippuu vähän mitkä vuorot, vastasin ja aloin miettiä asiaa.
- Mulla ois Torstaina ja Perjantaina vuorot ja sulla ois huomenna ja Keskiviikkona, poika sanoi ja varmisti vielä asian kädessään olevasta lappusesta. Mietittyäni asiaa hetken, ajattelin ettei siitä mitään haittaakaan olisi.
-Kyllähän se käy, vastaukseni kuultuaan poika rauhottui huomattavasti.
Hän esitteli itsenssä Panu Järveläksi, kiitti ja katosi takaisin kassoille. Minä puolestaan ilmoittauduin lähteväksi ja menin Saaran luokse, joka jo odottelikin minua. Kysyin mielenkiinnosta kenelle toinen ateria oli.
-Sulle, Saara hihkaisi ja lähti kävelemään ulos. Seurasin häntä ja yritin maksaa oman lounaani, mutta Saara ei suostunut siihen, sillä se oli kuulema kiitos siitä, kun vein hänet kotiinsa sunnuntaina.
Ulkona oli todella lämmintä ja aurinkoista, joten päätimme syödä lounaamme puistossa. Juttelimme niitä näitä ja mainitsin jopa viettäneeni aikaa Tokio Hotel-yhtyeen poikien kanssa. Saaralle pystyin kertomaan asiasta, sillä hän jos kuka pystyy pitämään tuollaiset asiat salassa muilta. Kerroin Saaralle myös oudot tunteeni Tomia kohtaan sekä sen, että minut pyydettiin täksi illaksi clubille.
-Sä taidat tyttö olla korvias myöten ihastunu siihen rastapäähän, Saara tokaisi naureskellen, mutta samassa hengenvedossa hän vakavoitui ja sanoi myös
-Mut muista et sun pitää olla myös varovainen Tomin suhteen. Voihan nimittäin olla et se tahtoo vaan pesää, Nyökkäsin, mutta en sanonut mitään.
-Mut hei mee ihmeessä pitää hauskaa, Saara lisäsi ja hymyili minulle rohkaisevasti, jonka johdosta aloin itsekkin piristyä.
-Kai mä sit voisin. Eihän hauskanpidossa oo mitään väärää, sanoin ja hymyilin saaralle takaisin.
Jatkoimme vielä keskustelemista ja nautimme kesäilmasta, kunnes Saaran oli mentävä, sillä hän olisi ilta-vuorossa. Lähdin itsekkin kotiin ja perille päästyäni lähdin kipuamaan portaita pitkin. Vasta ovelleni päästyä huomasin taas, että olisin voinut käyttää hissiä portaiden sijasta. Istuin sohvalle ja laitoin TV:n päälle, minusta tuntui turvallisemmalta jos kotini ei ollut aivan hiljainen. Kaivoin työpöytäni kaappeja löytääkseni kalenterini, johon merkitä muuttuneet työvuoroni. Ylätyksekseni löysin pöytälaatikostani 20 euroa ja lapun jossa luki näin “Kiitos vielä kerran <3:Jenna”. Laitoin setelin tyytyväisenä taskuuni ja sanoin mielessäni “Olehyvä vaan”.
Selailin jonkun aikaa kanavia, kunnes löysin jotain katsottavaa. Maikkarilta tuli joku nuorten leffa ja päätin, että voisin katsella sitä jonkun aikaa. Leffa oli kuitenkin sen verran tylsä, että kävin hakemassa keittiöstä kannettavan tietokoneeni ja kytkin nettitikun kiinni. Tarkistin sähköpostini ja surffailin jonkun aikaa netissä. Messengerissäkään ei ollut ketään juttukaveriksi, joten aloin jo turhautua tekemisen puutteesta. Katsoin ulos ja siellä oli yhä hieno ilma, joten päätin lähteä lenkille. Vaihdoin vaatteet, kaivoin I-podini ja lähdin ulos. Lenkkireitikseni valitsin puiston hienon luonnonpolun, jonka varrella oli muutamia treenipaikkoja. Olin juossut jo ties kuinka kauan ja aloin olla todella puhki, mutta päätin juosta vielä kotiin saakka. Väänsin musiikin niin kovalle, että korviin sattui, näin keskityin vain musiikkiin. Vihdoin pääsin rappukäytävään asti ja olin jo avaamassa hissin ovea, mutta en halunnutkaan luovuttaa niin helposti ja lähdin sinnikkäästi kapuamaan portaita neljänteen kerrokseen.
-Vihdoin kotona!, huudahdin ja lysähdin seinään. Tasasin hengitystä ja menin keittiöön hörppäämään hieman kylmää vettä. Suihkussa annoin vesiryöpyn hieroa väsyneitä lihaksuani ja rentoutin itseäni vähä vähältä. Lämpimän veden loputtua pesin vielä itseni ja aloin virkistyä viileän neden ansiosta. Suihkusta tultuani kietaisin pyyhkeen tiukasti ympärilleni ja aloin kuivata hiuksiani. Kun pääsin ulos kylpyhuoneesta, vilkaisin mitä kello on.
-Varttia yli kuusi, mutisin itsekseni. Ei ollut tullut vielä edes hämärää ja samassa mieleeni muistui Tom. Äh ehkei mun kannata mennä sinne, ajattelin ja tunsin oloni omituisesti hieman pettyneeksi. Toisaalta siellähän voisi olla ihan hauskaakin. Hätkähdin, kun kännykkäni tärisi muutaman kerran pöydälläni. Luin tekstiviestin, se oli Jennalta “Mites menee?” luki viestissä. Vastasin hänelle, että minulla menee ihan hyvin ja kysyin, onko hänellä töitä huomenna. Sain samantien vastaukseksi “On, miten niin?”. Voi saatana mitäs minä nyt sitten huomenna teksin. Vastasin Jennalle “Kunhan kysyin”. En saanut enää Jennalta vastausta ja olin melko masentunut. Minulla ei olisi huomenna eikä keskiviikkona töitä, joten mitä minä kaksi päivää tekisin, kun kaikki muut olisivat ne päivät töissä.
Kello tuli puoli seitsemän ja minä sain uhkarohkean idean. Jos menisin tänään clubille ja sitten jos rupeaa ahdistamaan liikaa niin menisin Kaken baariin juomaan pääni täyteen.
-No ei tässä ole mitään menetettävääkään, naureskelin suunnitelmalleni. Emmin vielä hetken , mutta sitten uteliaisuuteni voitti ja menin vaatekaapille. Otin kaapistani mustan topin ja vaihdoin pillifarkkuni “bilefarkkuihin” jotka olivat joustavammat.. Olisinhan voinut ottaa myös hameen, mutta en nähnyt siihen mitään tarvetta. Etsin itselleni vielä pienen käsilaukun ja pistin sinne kännykkäni, lompakkoni ja avaimet. Laitoin oven rauhallisesti kiinni ja suuntasin kohti hissiä, josta naapurin leski tuli ulos ja katsoi minua taas kerran halveksuvasti. En jaksanut välittä moisesta vaan menin hissiin ja painoin nappia ensimmäiseen kerrokseen. kävelin bussipysäkille ja lähdin kohti hotellia, jossa olin viettänyt viimeyöni.
Bussipysäkki, jolla jäin pois oli kävelymatkan päässä hotellista. Lähsin kävelemään reippaasti hotellille, mutta tullessani samalle paikalle, kuin viimeksi sinne tultuani päätin polttaa yhden tupakan. Sitä poltellessani, minä aloin katua sitä, että tulin paikalle. Päätin, että lähtisin takaisin poltettuani tupakkani loppuun. Tumppasin tupakan ja käännyin lähteäkseni.
-Sä päätitki tulla, takanani sanottiin englanniksi.
———
Viides osa ja nimi on kyllä aika huono…
Olisiko sinulla ideoita uuteen osan nimeen?
Tässä jaksossa tapahtui mielestäni enemmän kuin tarpeeksi,
joten toivottavasti tämä korvasi ne umpitylsät jaksot (:
-Taawi-
Luokka: Luokittelematon | 3 Kommenttia »
